1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kengät

Tamperelainen kenkä oli kestävä ja ryhdikäs

On laskettu että Tampereella olisi aikoinaan ollut yli 30 kenkätehdasta, suurta ja pientä. Täkäläinen kenkä oli parempi kuin nykyiset tuontikengät, sanovat entisajan jalkinetyöntekijät.

Kuva: YLE Tampere

On jälleen kokouspäivä. Tamperelaiset suutarit kokoontuvat joka toinen keskiviikko Branderin kahvilan kabinettiin. Vielä 1980-luvulla mukana oli nelisenkymmentä henkeä.

Nykyisestä porukasta ovat miehet pudonneet pois. Suutareista paikalla ovat Terttu Autio, Hellä Rinta, Inga Halonen, Eila Rinne, Ritva Mäkelä ja Helmi Siltanen.

Kappi kantapäähän

Tamperelainen kenkä on museotavaraa. Vapriikissakin niitä on esitelty.

Kenkään kuuluu yllättävän monta osaa. Lukumäärä riippui mallista, sanovat ammattilaiset. Osia olivat päälliset, vahvikkeet, kangasvuori, vahvike ja nahkakappi eli kengän taakse päällisen ja vuorin väliin tuleva kovike. Se oli loppuaikoina paperin ja pahvin sekoitetta - sitä ennen tukevaa nahkaa ja kantapään muotoiseksi prässätty. Nykykengissä kappia ei enää ole.

Suutarien kokoukseen kuuluu kahvittelu. Ne tarjoillaan arvokkaasti pöytään. Mielileivokset tilataan, ja sachertorttu, viineri tai pikkupulla nautitaan hartaudella.

Töitä alihankkijoillekin

Menneen ajan työstä suutarit kertovat ylpeydellä. Korotkin pysyivät paikoillaan ja kenkä ryhdissään. Korot tulivat toisesta tehtaasta. Kenkätehtaassa siihen laitettiin päällyste ja korkolappu. Kapitkin tulivat valmiina toisesta tehtaasta niin kuin kärkikovikekin. Kenkäteollisuus työllisti siis monia alihankkijaa.

Työvaiheista suutarit mainitsevat leikkauksen, ohentamisen, liimaamisen, viikkaamisen...sitten vielä vuorin neulominen.

Aaltonen tunnetuin

Tamperelaisista kengistä ehkä tunnetuin oli Aaltosen kenkä: kävelykenkä tai juhlakenkä. Suutarit muistelevat, että se tehtiin ehkä vähän vahvemmasta nahasta kuin muitten tehtaitten kengät. Lesti oli kuitenkin suomalaiseen jalkaan sopiva, leveämpi.

Kakkoslaatu kelpasi suutarin jalkaan

Suutarit ja ehkä suutarien lapset kulkivat itse hyvissä kengissä. Naiset muistavat, että joissain tehtaissa sai jopa ruokatunnilla värkätä kenkää itselleen. Ainakin kakkoslaatua sai ostaa halvalla.

Ja muistaapa joku, että sai Palmrothilta 50-vuotislahjaksi kunnon saappaat, jotka ovat käytössä vieläkin.