1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lapset

Sananen – Muista katsoa Sukeva

Televisiosta tulee Kakola-niminen ohjelma. Se on riipaiseva. Siinä teini-ikäiset rikosten pariin eksyneet pojat yrittävät saada kiinni elämästään. Tavoitteena on parempi elämä, se ainuthan on vasta lähtökuopissa. Poikien kohdalla sokkeli on valettu vinoon, mutta aina on toivoa, jos pään sisällä tapahtuu liikahdus. Ja jotenkin katsojasta tuntuu, että ne oikeasti pahat pojat on jossain muualla. Tarvitaan uusi televisio-ohjelma.

Kuva: YLE Keski-Suomi / Niina Ryyppö

Se on liikuttavaa, että rumasti räkiviä nuoria yritetään saada koko tuotantoyhtiön voimin ruotuun, mutta paljon kalliimmaksi tulevat ahneeksi tottuneet keski-ikäiset sankarimme, jotka touhuavat moraalisesti harmaalla vyöhykkeellä. He eivät ole nuoria, kauniita ja kapinallisia, siksi heistä ei ole tehty primetime-sarjaa. Tosin eivät he osaa analysoida elämäänsäkään alkuunkaan yhtä hyvin kuin 16-vuotiaat taparikollisemme.

Silti. Nyt tarvitaan äkkiä televisiosarja Sukeva. Siihen valitaan kuusi kuusikymppistä liivipukuista oman elämänsä sankaria. Sukevan julkut tunnetaan kohta kansansuussa nimellä Sulkut. Ohjelmassa olisi pari entistä ministeriä. Toinen voisi olla jo käynyt valtakunnanoikeudessa ja toinen vasta menossa. Muutamia ammattiliittojen juuri eläköityneitä johtajia, jotka haluavat vielä vallankahvaan. Päärooliin istutettaisiin Sukeva-sarjassa pari Eläkeyhtiön johtajaa, jotka käyttävät työpäivästään ison siivun varmistaakseen itselleen 400 000 euron vuosieläkkeen.

Avausjakso voisi olla hassutteleva. Siinä 700 000 euroa tienaava eläkejohtaja ajaa tutkaan railakasta ylinopeutta ja poliisi ojentaa pikavoiton. Kamera seuraa miten herrasmiehen kääpä palaa. Näin ei voida tehdä–länsivaltiossa. Mies soittelee ystävilleen,poliisiylijohtajalle ja sisäministerille. Sakko täytyy perua tai suhteellistaa alle sataseen. Tässä vaiheessa katsoja on jo koukussa kuin Karjaportin hihnalla.

Sukeva-tv-sarja kietoutuu hyvien kysymysten ympärille. Joskus on hyvä pysähtyä pohtimaan oman ahneuden määrää, eriarvoistuvaa yhteiskuntaa, omaa moraaliaan. Ohjelman sankarit pääsevät säännöllisesti raadin eteen, jossa istuu kirkkoherra Nyyssönen, lastentarhanopettaja Synnove Sisäpiha ja paidaton Remu. Tuokioissa käytetään kuvakirjoja ja pehmeää ääntä. Mitä se tarkoittaakaan se sanonta ”Kuormasta ei syödä?” Matti, tarkoittaako se toimiston rahoja vai toimiston naisia?, Synnove kysäisee leikkisästi.

Sarja on paitsi hauska, myös traaginen. Käy ilmi, että jotkut tästä suuresta ikäluokasta ovat käsittäneet koko työelämän ihmeellisesti pelinä ja leikkinä, jossa voitelu on osa leikin sujuvuutta, palaverit selustan varmistamista, kohtuus kuuluu kansalle ja iso raha luotu virtaamaa omalle tilille paksuna vanana kuin Ganges-joki.

Sukeva-tv-sarja sulkee vesselit selleihinsä. Käteen lyödään halpa rannekello. Colajuoman jatkuva imeminen kielletään. Samoin partavesi, Bossin puvut, iltapäivän viinerit ja kovaääninen nauru. Yöllä ei istuta netissä naisia naurattamassa. Vartija löysi tupatarkastuksessa teroitetun kalvosinnapin. Siitä seuraa koko porukalle itkuntuhruinen pakotettu matka yleisillä kulkuneuvoilla keskustaan ja takaisin. Joskus pieni nöyryytys toimii.

Matkalla kohti realistista arkiajattelua, tarvitaan välineitä. Monopolipelin pelaaminen on tuottanut hyviä tuloksia. Siinä voi purkaa patologista ahneuttaan vaarattomasti. Se vieraannuttaa leikin avulla ukkelimme kohti performansseja jotka ovat vähemmän kalliita yhteiskunnalle. Jos edistystä tapahtuu ja Remu suo, tv-hahmot pääsevät joskus kotiin. Lähtiäislahjaksi he eivät saa palloa jalkaan vaan käteen. 32 kilon kahvakuula muistuttaa miten elämä voi tuntua raskaalta. Aina kannattaa yrittää, vaikka nämä kahvakuulat päätyvät todennäköisesti lahjoiksi anopeille.