Mualima mallilleen

Ennen valitettiin sitä, että ihmisiä ei kiinnosta yhteiskunnallinen fundeeraus. Sitten valitettiin sitä, että kaikki politiikka on ihan samaa ja sitten valitettiin sitä, että lähimmäisestä ei välitetä. Kaikki tämä on kunnossa nyt, kun katsotaan faktoja silmästä toiseen. Näin laskee Iiro Andersson Ajatuskuplassa.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Iiro Andersson

Kansalainen on kansanterveyden kustannuserä. Jos hän tekee töitä ja kansantuloa, niin tekeekö riittävästi ansaitakseen paikkansa? Paljonko vappu maksaa yhteiskunnalle, paljonko joulu tuottaa...

Niin paljon kuin tämä viime vuosina vakiintunut talouskieli ihmisiä kismittääkin niin hyvin se tuntuu paikkansa ottaneen tavallisessa arkipuheessakin.

Varsin varhaisessa vaiheessa oppiuraansa olevat koululaisetkin osaavat jo vastustaa vaikka ruotsin opiskelua sanomalla, että kielen opettelemisen panos-/tuotossuhde on epäedullinen ja vie resurssia kilpailukykymme kannalta oleellisemmilta panosalueilta.

Ja Ruotsissahan pärjää englannillakin. Vaikka en mä sitä englantiikaan viitti lukea, koska en mä sinne Ruotsiin kuitenkaan mene.

Yhteiset käsitteet ja ajatus ovat ihan avainasemassa siinä, että keskustelu onnistuu. Ettei puhuta mustasta kun puhutaan valkoisesta. Puroista ja veljistä.

Olisiko tässä nyt se suuri sauma Uudelle Konsensukselle? Tuleeko politiikastakin ihan yhdenmielistä piirileikkiä?

Ei pitäisi olla pelkoa, asiassa on oma mekaniikkansa.

Ihminen on nimittäin kuluerä kansantaloudelle ja veronmaksajalle, silloin kun puhutaan jostain toisesta.

Tupakoiva lajitoveri maksaa paljon ja vie hoitopaikan terveemmiltä. Tupakoiva ite tuottaa valtiolle verotuloja.

Joku ei käy töissä, ja jos käy, se vie muilta työpaikat.

Mitä varten tua saa avustusta enkä mää, vaikka mää olen kaikki rahani ansainnut?

Opiskelija on kauhea risti yhteiskunnalle, eikä tuota mitään, kun istuu nenä kirjassa. Jos opiskelija käy töissä, opinnot venyy ja taas maksaa. Mutta opiskelija on tulevaisuuden tuotannon tekijä, opintoraha ei riitä, mitä te meinaatte?

Että tervettä eripuraa piisaa.

Eikö tämmöinen kyttääminen ja edunvalvonta sitten käy rytkyttämään ihmisten välejä ja pane yhteiskunnat ja yhteisöt ihan hajalle?

Ei sunkaan, päinvastoin.

Ihmisen voi olla tyytyväinen, että saa niin paljon huomiota ihan vierailtakin. Että ihmisen työ ei ole yhdentekevä, ihan kuin sitä ei olisi ikinä tehtykään.

Katsokaa vain, kun kaupungin ihmiset ovat töissä. Kyllä siinä useampikin inehmo katsoo, että onko lapio ergonomisesti oikein nojattu. Mitä varten uutisissa tuhlataan kahteen ankkuriin, kyllä yksikin sen hoitaa.

Parannusehdotuksia työn tekemiseen ei tarvitse lajitoverilta pyytää. Niitä saa vielä ihan ilmatteeks.

Se on kuin panisi rahaa pankkiiin.

(Mutisiko joku siellä,että pankkitukiin sekin menee?)