Hyppää sisältöön

Hevonen toimii liikuntakyvyttömän jalkoina

Ratsastusterapeutti Anne Rautio-Honkavaaran asiakkaista suurin osa elää pyörätuolissa. Hevosen selässä he pääsevät luontoon.

19-vuotias ruuna "Kultsi" on Marjan (kesk.) suosikkihevonen. Fysioratsastusterapeutti Anne Rautio-Honkavaara pitää suitsista kiinni. Kuva: YLE / Paavo Häikiö

Ratsastusterapia on koulutuksen saaneen terveydenhuollon, sosiaalialan tai opetusalan tutkinnon suorittaneen ammattilaisen antamaa kuntoutusta hevosta apuna käyttäen. Se on vaikeavammaisille terapian korvaa Kela. Se on yksilöterapiaa ja eroaa vammaisratsastuksesta, joka on harrastustoimintaa ratsastuksenohjaajan johdolla.

Tyypillinen asiakas fysioratsastusterapeutti Anne Rautio-Honkavaaralla on henkilö, jolla on liikkumisen kanssa vaikeuksia.

- Kyseessä on fysioterapian yksi menetelmä. Tallilla harjoitellaan samoja asioita, mitä voi harjoitella myös muualla. Isoin ero on se, ettei lapsi edes huomaa harjoittelevansa, jolloin motivaatio pysyy korkealla, Sipoossa ratsastusterapiaa antava Rautio-Honkavaara kertoo.

Ratsastusterapia soveltuu erityisen hyvin motoriikka-ongelmien kanssa painiville. Keskeistä on kävelyn laadun parantaminen, mihin kuuluu lihasjäntevyys, nivelten liikkuvuus, tasapainon hallinta, vartalon hallinta ja pään hallinta. Kaikki asioita, joita tulee hevosen selässä kuntoutettua ikään kuin ilmaiseksi.

Fyysisten ominaisuuksien lisäksi ratsastaminen hoivaa myös ihmisen psyykkistä puolta.

- Lähtökohtana on että jokaisella lapsen jonkinlainen kiintymys- ja vuorovaikutussuhde siihen hevoseen. Hevonen on kaveri, joka antaa monelle liikuntarajoitteiselle lapselle esimerkiksi mahdollisuuden mennä luontoon. Silloin hevonen on tavallaan monen lapsen jalat.

Satulaa ei käytetä

Tärkein varuste ratsastusterapiassa on kypärä. Tämän lisäksi käytetään erikoisvöitä, mistä ratsastajat pitävät kiinni. Satulaa ei käytetä, jolloin ratsastaja aistii hevosen lämmön ja liikkeen ja liikkeen vaikutus vartaloon on kaikkein optimaalisin.

Ratsastusterapiassa käytettävät hevoset ovat usein vähintään 10-vuotiaita ja käyneet pitkän koulutuksen. Hevosen rauhallisuus on tärkeää, jotta ratsastaja pysyy selässä. Tästä huolimatta ratsastusterapiassa pitää kuitenkin aina olla kaksi ohjaajaa mukana. Jos jotain yllättävää tulee eteen, vastaa toinen hoidettavasta ihmisestä ja toinen hevosesta.

Ratsastusterapia soveltuu lähes kaikille. Ainoastaan hyvin vaikea epilepsia tai vaikeat psyykkiset ongelmat voivat olla esteenä ratsastusterapiatunnille menoon. Anne Rautio-Honkavaaran asiakkaista suurin osa on pyörätuolin käyttäjiä.

- Hevosen liike vaikuttaa niin että se aktivoi vartaloa ja ihminen reagoi liikkeeseen. Vaikka olisi pyörätuolin käyttäjä, voi ihminen kuitenkin usein seistä tai askeltaa hieman, mutta jatkuva pitkäkestoinen käveleminen on mahdotonta. Tai jalat voivat olla niin jäykät ettei käveleminen ole mahdollista. Näihin ongelmiin hevonen on erinomainen, koska se rentouttaa ja lämmittää, jolloin istuma-asennon hallinta on jopa helpompaa hevosen selässä jonkin ajan päästä.

.
.