Elokuvaväkivalta tarjoaa puuttuvia ärsykkeitä ja oikeudenmukaisuutta

Väkivallan kuvaukset ovat erottamaton osa kulttuuriamme, sekä taidetta että viihdettä. Parhaimmillaan ne auttavat tulemaan toimeen väkivallan todellisuuden kanssa. Pahimmillaan niistä muodostuu osa väkivallan ongelmaa. Aamu-tv:ssä vieraillut elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon sanoo, että ihmisillä on tarve kokea erilaisia jännitystiloja ja niiden laukeamisia.

Aamu-tv
Henry Bacon
Mikä meitä kiehtoo elokuvan ja tv-viihteen esittämässä väkivallassa? Tätä visaista kysymystä pohti elokuva- ja tv-tutkimuksen professori Henry Bacon.

Elokuvaväkivallan vaikutuksia on tutkittu laajasti, mutta Henry Baconia kiinnostaa kysymys väkivallan kiehtovuudesta.

- Minua on pitkään kiinnostanut se, miksi niin henkisellä kuin ruumiillisellakin väkivallalla on niin keskeinen osa meidän taiteessamme ja viihteessämme. Vaikka tv- ja elokuvaväkivallan vaikutuksia on tutkittu paljonkin, niiden lumoa on tutkittu vähän, Bacon kertoi Aamu-tv:ssä.

Helsingin yliopiston professori on kirjoittanut kirjan elokuvaväkivallan kauheudesta ja viihdyttävyydestä. Väkivallan lumo -kirjassaan Henry Bacon tarkastelee elokuvaväkivallan toimintatapoja ja muotoja: kuinka väkivalta saadaan elokuvallisin keinoin vaikuttamaan siedettävältä, hyväksyttävältä, nautittavalta, hauskalta tai aidosti kauhistuttavalta.

Miksi nautimme viihdeväkivallasta, vaikka todellisessa elämässä tuomitsemme sen ja koemme väkivaltaisen käyttäytymisen vastenmieliseksi?

- Koska normaali, nykyaikainen kaupunkielämä ei enää tarjoa ärsykkeitä, ne pitää löytää jostain muualta. Silloin kuvaan astuvat taide, viihde ja erilaiset pelit. Ne toimivat eräänlaisina korvikeärsykkeiden luojina, Bacon sanoo.

Historian saatossa on paljon vaihdellut se, miten ja millaista väkivaltaa näytetään. Asiaan ovat vaikuttaneet sensuuri, erilaiset kirkkojen tai jopa ammattiyhdistysliikeiden kaltaiset painostusryhmät sekä elokuva-alan sisäiset tuotantosäännöt ja itsesääntely. Esimerkiksi poliisin kuolemaa ei pitkään saanut näyttää Hollywood-elokuvissa.

- Elokuvantekijät kuitenkin ovat aina halunneet tehdä kovempia, raflaavampia juttuja kuin sääntely on sallinut, Bacon sanoo.

Tilanne alkoi muuttua 1960-luvulla Bonnie ja Clyde - ja Hurja joukko -elokuvien myötä. Elokuvantekijät katsoivat, että sääntely oli vääristänyt kuvaa väkivallasta vaan kaunisteli sitä.

- Mitä vähemmän väkivaltaa ilmenee yhteiskunnassa, sitä enemmän sitä ilmenee viihteessä, Bacon huomauttaa.

Koominen väkivalta on oma lajinsa.

- Suurin osa ihmisistä pystyy tekemään eron fiktiivisen ja todellisen väkivallan välillä. Ylilyövä väkivalta tunnistetaan tavaksi käsitellä itseään pelottavaa asiaa siten, että tuntee itse hallitsevansa sitä. Tämä hallintakysymys on yksi tärkeimmistä syistä, miksi viihteellinen väkivalta vetoaa meihin, Bacon sanoo.

Viihteellinen väkivalta tarjoaa usein myös katsojalle mahdollisuuden kokea oikeudenmukaisuutta; paha saa usein palkkansa, vaikka näin ei aina todellisessa elämässä kävisikään.

Lähteet: YLE Uutiset