Sodankäyntiä verkossa

Wikileaks on herättänyt internetin vapaustaistelijat. Verkkopalveluita käytetään tulevaisuudessa yhä enemmän taloudellisen ja poliittisen sodankäynnin välineenä, Jouko Marttila arvelee.

talous
Mies osoittaa taululle ja puhuu mikrofoniin.
Wikileaks-järjestön perustaja Julian Assange esitteli järjestön vuotamia asiakirjoja lehdistötilaisuudessa Lontoossa 23. lokakuuta.Felipe Trueba / EPA

Jos puoli vuotta sitten olisi kysytty, mikä on Wikileaks, vain harva suomalainen olisi osannut vastata. Nyt palvelu tunnetaan melkein yhtä hyvin kuin Google, ja osittain samoista syistä. Siinä missä Google muutti tiedonhaun nopeaksi, Wikileaks muutti salaisen tiedon julkiseksi.

Wikileaks nousi maailmanmaineeseen, kun se ryhtyi valaisemaan Afganistanin ja Irakin sodan pimeää puolta julkaisemalla salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja, kuvia ja videoita. Sen jälkeen julkisuuteen alettiin vuotaa tuhansia Yhdysvaltain ulkoasianhallinnon laatimia muita luottamuksellisia raportteja.

Sananvapauden tulenkantajat riemuitsevat. Heidän silmissään Wikileaks edistää kansanvaltaa ja paljastaa maailmanpoliisina itseään pitävän Yhdysvaltain salajuonet. Salaliittoteorioiden ystävät uskovat, että Wikileaksin keulakuva, australialainen Julian Assange, on Yhdysvaltain tiedustelupalvelun CIA:n ajojahdin ja lavastettujen rikosten viaton uhri.

Wikileaksin toiminta on saanut liikkeelle monenlaisia kansalaisaktivisteja, jotka tuskin osallistuvat julkisiin mielenosoituksiin, mutta ovat valmiita taistelemaan näkymättöminä sotureina sananvapauden puolesta. Toiset taas tuomitsevat Wikileaksin epäeettisenä ja arveluttavana yhteisönä, koska se ei kerro, millä perusteilla julkivuodetut salaisuudet valitaan. Palvelun todellisista taustahahmoista ja vaikuttimista ei ole varmaa tietoa.

Seuraavaksi Wikileaks lupaa paljastaa pankkitoiminnan paheita, ja ikään kuin vastauksena tälle amerikkalainen suurpankki Bank of America ilmoitti lopettavansa maksujen välittämisen Wikileaksin verkkosivustolle. Luottokorttiyhtiöt Visa ja MasterCard pistivät Wikileaksin maksusaartoon jo aikaisemmin.

Sivuston puolustajat järjestävät vastaiskuja. Visan ja MasterCardin verkkosivuille on tehty palvelunestohyökkäyksiä, mikä tarkoittaa, että sivustot yritettiin kaataa miljoonilla ylimääräisillä ja yhtäaikaisilla tietokoneiden yhteydenotoilla. Osittain siinä myös onnistuttiin.

Kun Bank of America kertoi liittyvänsä maksusaartoon, Wikileaks lähetti suositun pikaviestisivuston Twitterin kautta kehotuksen boikotoida kaikkia pankin palveluita. Wikileaksillä on Twitterissä lähes 600 000 seuraaja, jotka voivat välittää viestiä edelleen omille seuraajilleen. Tieto on hetkessä miljoonien ihmisten koneilla ja kännyköissä.

Voi sanoa, että käynnissä on verkkosota, jota ei käydä kansallisvaltioiden kesken, vaan sillä pyritään vaikuttamaan kansainväliseen talouteen ja politiikkaan.

Wikileaks on ilmoittanut, että se ei itse osallistu verkkoiskuihin, mutta jatkaa salaisten asiakirjojen julkistamiseen perustuvaa informaatiosodankäyntiä. Wikileaksin tukena on tuhansia tai kymmeniä tuhansia hakkereita ja aktivisteja, joita vastapuoli pitää lähinnä verkkoanarkisteina, joille Wikileaks tarjoaa hyvän tekosyyn päästä hyökkäämään kansainvälisten suuryritysten verkkopalveluita vastaan.

Informaatiosodassa ei sinänsä ole mitään uutta, mutta verkossa sodankäynnin välineet ovat huomattavasti monipuolisemmat kuin vanhan maailman yksisuuntaisessa tiedonvälityksessä. Palvelunestohyökkäykset voivat pysäyttää esimerkiksi verkkopankkien ja luottokorttien käyttöä, mutta pahempiakin iskuja voi olla tulossa, jos sota tästä laajenee.

Britanniassa hakkereiden pelätään iskevän viranomaispalveluihin ja yrittävän murtautua ministeriöiden tietojärjestelmiin. Julian Assangen tukijoukkoihin ilmoittautuneet vapaaehtoiset ovat muodostaneet epävirallisen "Anonymous"-nimellä toimivan ryhmän, johon kuka tahansa voi liittyä nimettömästi ja osallistua hyökkäyksiin. Osallistumiseen ei tarvita muuta kuin internetistä ilmaiseksi ladattava ohjelma. Niin helpoksi on sotaanlähtö tehty.

Paukkupakkasilla toteutettu palvelunestohyökkäys esimerkiksi johonkin sähköverkon solmukohtaan voisi saada ikävää jälkeä aikaan.

Wikileaks on itsekin joutunut hyökkäysten kohteeksi. Palvelun toiminta on ajoittain keskeytynyt ja se on saanut julkaistua vasta sadasosan lupaamastaan salaisesta aineistosta. Wikileaks lupaa paljastaa viranomaisten ja yritysten epäeettisen toiminnan, mutta tähän sen pääasiallinen kohde on ollut Yhdysvallat. Toisaalta mitään jättimäisiä yllätyksiä palvelu ei ole pystynyt tarjoamaan. Salaiset diplomaattitiedot näyttävät olevan lähinnä 7 päivää -lehden tasoa.

Mihin sodankäynti verkossa voi sitten johtaa? Toivotaan, että paljastukset lisäisivät avoimuutta, sillä historia todistaa, että tietoja salaamalla aiheutetaan paljon pahempia rikoksia kuin niitä julkistamalla.

Viranomaisilla on edelleen myös Suomessa taipumus pimittää julkista tietoa, kuten Helsingin Sanomien tuore selvitys osoitti. Ikävintä tutkimuksessa oli, että erityisen huonosti julkisuuslakia noudatetaan juuri oikeuslaitoksessa.

Taistelu tietoverkoissa voi toisaalta johtaa vaatimuksiin internetin valvonnan ja sääntelyn lisäämisestä. Orwellilainen isoveli on jo muutenkin askeleen lähempänä. Viimeisten tietojen mukaan älypuhelimiin ladattavat ohjelmat välittävät palvelujen ylläpitäjille salaa käyttäjien henkilö- ja paikkatietoja. Tuskin kestää kauankaan, kun kännyköitä voi käyttäjän tietämättä käyttää myös verkkosodan välineenä.

Kannattaa siis katsoa, millaisia pelejä pukinkontista paljastuviin lahjapuhelimiin latailee!

Lähteet: Jouko Marttila / YLE radio 1:n Ykkösaamun kolumnisti