Jouluperinteet kunniaan!

Jouluisia ovat mietteet itse kullakin, niin myös Jouni Koutosella. Hänkin pitää jouluperinteistään kiinni – tosin ne perinteet eivät kovin jouluisia ole.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
Jouni Koutonen.
YLE

Meitä on vähintään kahdenlaisia jouluihmisiä. On sellaisia, jotka aloittavat valmistelut jo kesähelteillä noin suurin piirtein, puunaavat ja leipovat lokakuusta alkaen ja koristelevat kotinsa ja ikkunansa valoin viimeistään marraskuussa. Ja tietenkin hankkivat, tai mikä parempaa, askartelevat lahjoja ympäri vuoden.

No, ne ovat ihan toisia ihmisiä.

Sitten on nimittäin sellaisia jouluihmisiä kuin minä – siis jotka eivät ole niin jouluihmisiä ollenkaan. Sen huomasin taas, kun toissailtana viikkasin paitoja vaatehuoneen hyllylle. Mikäs loota tuolla ylähyllyllä on? Kas, sehän on jouluinen havukranssi, kokoakin sillä on, ei lautasen, vaan tarjottimen verran. Aitoa muovia. Varmaan olisi ihan nätti ulko-oveen ripustettuna. Taitaa olla naulakin ovessa valmiina.

Vaan mitäpä tuota nyt enää ripustamaan. Koitin muistella, että milloinkahan se on tullut hankittua… Taisi olla 90-luvun alkua, ellei peräti 80-luvun loppua. Ja yhtenäkään jouluna se ei ole päässyt oveen asti.

Totesin, että turha katkaista kaunista jouluperinnettä tänäkään vuonna. Antaa kerätä lisää pölyä siellä ylähyllyllä.

Kranssin takana pilkotti toinen jouluinen ihme. Sähkökynttelikkö. Runko puuta, seitsemän kynttilälamppua. Totesin, että eipä ole tullut tuotakaan viriteltyä ikkunalle. Mutta se sentään on yhtenä vuonna ollut käytössä, muistelin. Ja ihan kaunista, rauhallista tunnelmaahan se siinä ikkunalaudalla loi. Tosin tunnelmanluontia hankaloitti mm. se seikka, että kynttelikön johto on jumalattoman lyhyt, ja ikkunan läheisyydessä kaikki pistokkeet ovat jo käytössä. Muistin, että olohuoneen lattialla kiemurrellut jatkojohtohässäkkä oli vähemmän jouluinen, joten totesin, että kun ei ole tähänkään mennessä tullut sitä kynttelikköä ikkunalle saatua, niin turhapa tuon kanssa on enää vouhkata.

Yhden jouluperinteen onnistuin sentään katkaisemaan tänä vuonna. Ainakin melkein. Perinteisesti tämä aatonaatto on se päivä, jolloin hysteerisesti juostaan ympäri kaupunkia itkettynein silmin viime hetken lahjahankintoja tekemässä, tavaratalojen tungoksessa tuupittavana. Tänä vuonna vältyin siltä tyyten. Shoppailu sujui sutjakasti verkossa, lahjat tulivat lähimpään postikonttoriin. Kerralla noudin kaikki paketit konttorista, eikä tarvinnut edes kauaa jonottaa. Stressittömästä joulusta iloiten saavuin kotiin, ja huokaisin helpotuksesta. Eipä sitten muuta kuin lahjoja paketoimaan!

Paitsi että se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Eipä löytynyt huushollista joulupaperia, ei teippiä, ei pakettinarua...

Tavataan siis tavaratalon tungoksessa.

Lähteet: Jouni Koutonen / YLE Turku