Suomalainen maanjäristyksen keskiössä

Suomalainen Sylvia Raulo koki Haitin tuhoisan maanjäristyksen maan pääkaupungissa Port-au-Princessä. Raulo työskentelee saarivaltiossa Luterilaisen maailmanliiton Haitin-ohjelman johtajana.

Ulkomaat
Sylvia Raulo
Sylvia RauloKirkon Ulkomaanavun Kuvapalvelu

Raulo käytti järistyksen jälkeisen ensimmäisen vuorokauden työtovereidensa ja tuttaviensa etsimiseen. Yhteydet Port-au-Princessä ovat pääosin olleet poikki, ja ihmisiä on ollut pakko etsiä muutoin kuin puhelimen tai tietokoneen välityksellä.

Raulon lähimmät työtoverit ovat kuitenkin selvinneet järistyksestä hengissä.

- Joitakin ystäviäni on ilmeisesti kuollut, mutta muutenhan olen tässä tilanteessa lottovoittaja. Kotitaloni säilyi ehjänä, eikä näkyvissä ole ainakaan isoja vaurioita, vaikka viereinen talo romahti. Ja minä olen elossa – se on tässä tilanteessa aika iso juttu, Raulo sanoo.

Raulo ryhtyy kanavoimaan Kirkon ulkomaanavun kriisiapua Haitille. Hän kertoo kartoittaneensa jo tänään maanjäristyksen jälkeistä tilannetta ja tämän hetken tarpeita yhdessä muiden järjestöjen kanssa.

- YK:n ongelma on tällä hetkellä se, että järjestö on kärsinyt tosi paljon järistyksessä. Monet sen johtajat ovat kuolleet, ja paljon henkilökuntaa on kuollut tai kadoksissa, Raulo kuvailee kaoottista tilannetta.

Lisäksi on tuhoutunut YK:n tarvikevarastoja. Parhaillaan selvitetään myös, missä kunnossa ovat Haitin tiet ja sillat. Maan eteläosassa tiedetään olevan vaurioita, mutta muutoin raportit maaseudulta ovat Raulon mukaan olleet positiivisia. Päivän päättyessä tiedetään toivottavasti, missä kunnossa maahan hirmumyrskyjen varalle kootut valmiusvarastot ovat.

- Mutta kyllä tämä tulee olemaan ihan logistisesti painajainen, sanoo Raulo.

Avulla on kiire

Pääkaupunki Port-au-Princen seudulla on 2 - 3 miljoonaa ihmistä, jotka ovat hyvinkin nopeasti ulkopuolelta tulevan avun varassa.

Port-au-Princeä leimaavat tällä hetkellä kaduilla elävät ihmisjoukot, eikä mikään kaupungissa toimi, kertoo Raulo.

- Arviolta 60 - 80 prosenttia rakennuksista on jollakin tavalla vaurioituneita, eli ihmiset eivät uskalla asua niissä. He käyvät sisätiloissa vain lyhyesti hakeakseen sieltä jotakin. Eilinen sokkitilanne on vaihtunut kysymykseen siitä, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin.

Maanjäristyksestä on kulunut vajaat kaksi vuorokautta, ja Raulon mielestä polttavimpia kysymyksiä alkavat olla veden ja ruoan saanti. Köyhillä haitilaisilla ei tavallisesti ole runsaasti ruokaa varastossa, eivätkä kaupat nykyisessä kaoottisessa tilanteessa ole auki. Tietysti edelleen on tärkeää pyrkiä pelastamaan raunioista eloon jääneitä ja saada loukkaantuneille sairaalahoitoa.

- En ehkä ihan uskalla ajatella tällä hetkellä, tänään ja tässä mikä tämä tilanne oikeastaan on. Mutta se tehdään mikä voidaan, Raulo vakuuttaa.

Lähteet: YLE Uutiset / Maija Unkuri