1. yle.fi
  2. Uutiset

Laatikainen: Hyytävä kansan kahtiajako kasvaa

Professori Erkki Laatikainen toteaa kolumnissaan, että verotuksella on vältettävä edistämästä kansan kahtiajakautumista ja huolehdittava sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Laatikainen muistelee kolumnissaan myös Mikko Niskasta ja sanoo, että äiti oli ohjaajalegendalle erityisen tärkeä henkilö.

Mikko Niskanen
Erkki Laatikainen
YLE Keski-Suomi / Arvo Vuorela

Kansan kahtiajako syvenee, mikäli valtiovarainministeriön ylijohtajan Martti Hetemäen verotyöryhmän mietintö toteutetaan suunnilleen ehdotettuna.

Sadat tuhannet suomalaiset kituuttavat köyhyysrajan alapuolella. Suuri osa lapsista kokee niukkuuden ja siihen liittyvän näköalattomuuden 1970 -luvun tapaan. Tämän ihmisjoukon putoaminen kelvollisista elinolosuhteista moniongelmaiseen ankeuteen, jopa toivottomuuteen, raastaa yhteiskuntaa. Politiikan, talouselämän ja median eliitti elää todellisuuden ulkopuolella. Kun sillä sujuu mallikkaasti, julki muokataan kuvaa pohjoismaisen hyvinvointivaltion voimasta.

Työryhmän viitoitukset ovat verokertymältään neutraalit. Toisin sanoen kun lähinnä kohtuullisesti tai loistokkaasti pärjäävien yksilöiden verotusta kevennetään, syntyvä aukko paikataan välillisiä veroja kiristämällä. Pääomatulojen verotuksen tiukentaminen poistaa kauneuspilkun, jonka verotukselliset hyödyt ovat pienet tasavallalle.

Hetemäen työryhmä haluaa rakentaa Suomesta tasaveron valtion, kun suurituloiset maksoivat kauan veroja myös suhteellisesti vähäosaisia enemmän. Tämä valoi perustan pohjoismaiselle sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteisön käsitteelle.

Uudelleen itsenäistynyt Viro hyväksyi tasaveron vuonna 1994, ensimmäisten valtioiden ryhmässä maailmassa. Tätä kauhisteltiin meillä. Nyt jotkut suomalaiset unelmoivat Viron tietä. .

Tuloerot ovat suurentuneet rytinällä. Yksisilmäinen markkinatalousajattelu on kelvannut hallituksen ja eduskunnan enemmistölle taustaan katsomatta. Niskalenkin tasavallan talouden suuntaamisessa on napannut oikeisto. Keskusta tarjoaa lievää kritiikkiä. Kannatuskriisissä keikkuva vasemmisto ei tiedä, mitä pitäisi ajatella. Linjanluojista esiintyy pulaa. Tällöin yksilökeskeisyys hiipii ilmapiiriksi, koska sillä on takanaan järeä koneisto.

Äänestämisen alenemisen eräs syy on syrjäytettyjen ihmisten määrän paisuminen. Rikkaat rahoittavat puolueita, joiden he tietävät menettelevän rahoittajilleen mieluisasti. Uurnilla ahkeroivat hyvin koulututetut, turvallisen toimeentulon kansalaiset. Syrjäytetyiksi itsensä kokevat eivät ilkeä sanoa sanaansa. Päättäjiksi nousee runsaistuvasti kylminä porskuttavia euronaisia ja -miehiä, joilta puuttuu käsitys vähäosaisten kansalaisten arjen huolista.

Julkisen talouden tasapainottamiseksi joudutaan tosissaan työstämään lähimmät vuodet. Toki yrittämistä ja kilpailukykyä on tuettava, mutta tämä ei oikeuta mätkimään vauraimmille suomalaisille kasautuvia etuja ja nirhentämään niitä eri tavoin heiltä, jotka eniten tukea tarvitsevat.

Kahtiajaon jatkumisen hyväksyminen vie umpikujaan. Tuolloin saattaa esiintyä koko yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavia ilmiöitä.

Rakennetaanko Suomi kaikille jäsenilleen hyväksi isänmaaksi vai luokkajakoistetaanko se tietoisesti? Jokaiikka poliitikko suosittaa ensiksi mainittua vaihtoehtoa, mutta puheet ovat huulenhöpinöitä, jos ja kun todelliset teot ja aikeet julistavat muuta. Kansalaisilta kaivataan nyt tarkkaavaisuutta ja vaikuttamisen tahtoa.

Mikko Niskanen, äidin poika matkalla ihmiseksi

Elokuvataiteemme kirkkaana nimenä pysyy vuonna 1929 Konginkankaalla syntynyt ja vuonna 1990 Helsingissä kuollut professori Mikko Niskanen. Peter von Bagh on valmistanut laajan ohjelman hänen elämästä ja teoista. ”Mikko Niskanen – ohjaaja matkalla ihmiseksi” on puhutteleva tv 2:ssa nähtävä dokumentti, jota Niskasen elokuvien esittämiset täydentävät.

Kun äiti Lempi kuoli marraskuussa 1982, murheen murtama Mikko Niskanen soitti ja käväisi Keskisuomalaisessa. Hänellä oli kädessään muistokirjoitus. Se oli tilitys äidin merkityksestä taiteilijalle. Kaunis kirjoitus julkaistiin 19. 11. 1982 Keskisuomalaisen yliönä.

”Äänesi on saanut hellyyden sävyn ja hengityksesi huokuu minuun kun pakkasiltana kannat sylisi lämmössä meidät itsekunkin lauantaisaunasta pieneen, lastujen täyttämään pirttiimme, jossa isämme ahersi puhdetöitään.”

”Valtava oli se näky, kun kesäiltana auringon laskiessa kuljit pitkin pellon pientareita isämme kanssa viljavainioita katsellen. Suuri unelma: vain pieni pala maata, mutta omaa, oli täyttynyt. Kuokalla käännettyä, uskolla, voimalla raivattua”, taiteilija tunnelmoi.

Kahdeksan vuotta myöhemmin professori menehtyi vain 61-vuotiaana. Yle Keski-Suomen päällikkö Ilkka Pekkala sisäisti Mikko Niskasen arvon. Maakuntaradio välitti siunaustilaisuuden suorana lähetyksenä Helsingistä. Ratkaisu käy hienosta kulttuuriteosta.

Pentti Sillantauksen muotokuva kuuluu Keski-Suomeen

Keskisuomalaisuuden hyväksi väkevästi uurtaneen, vuosina 1923 - 1998 eläneen saarijärveläissyntyisen professori Pentti Sillantauksen muotokuva on sijoitettu Joensuun taidemuseon varastoon. Muotokuvan on maalannut Tapani Raittila Alkon toimeksiannosta. Alkoa yhtiöitettäessä syntyi Altia. Se on deponoinut omistamaansa taidetta Joensuuhun.

Pentti Sillantauksen muotokuvan oikea paikka on Keski-Suomi. Hän ennätti toimia Multian osuuskassan toimitusjohtajana, Keski-Suomen maakuntaliiton toiminnanjohtajana, Jyväskylän yliopiston hallinnollisen toimiston päällikkönä, Jyväskylän Kesän puheenjohtajana, Jyväskylän kaupunginvaltuutettuna ja Keski-Suomesta valtakirjansa saaneena kansanedustajana.

Mikäli Sillantauksen aikaan kokoomus olisi istunut hallituksessa, Sillantaus olisi todennäköisesti nimitetty keskeiseksi ministeriksi. Vahvan panoksen hän toi Oy Alko Ab:n toimintoihin luottamusmiehenä ja sittemmin johtajiston jäsenenä.

Muotokuvan liukuminen Joensuuhun on tyypillinen massaratkaisun tuotos. Luovuttajalla on ollut runsaasti arvotaidetta. Yhtiö on tehnyt kertaheittoisen ratkaisun, ajattelematta yksityiskohtia.

Asia on korjattavissa suopeudella. Kun Sillantauksen historia on keskisuomalaisuuden läpäisemä eikä siinä erotu erikoisia pohjoiskarjalaisia juovia, muotokuva olisi siirrettävä kohdehenkilön synnyinmaakuntaan: Keski-Suomen liittoon, Keski-Suomen museoon tai Saarijärven museoon. Kaikki ne ovat Joensuun varastoa paremmat.

Hankkeen toteuttamisessa tarvittaneen Jyväskylän ja Joensuun sekä maakuntien liittojen korkeimman johdon letkeää yhteistyötä.

Lähteet: Professori Erkki Laatikainen

Lue seuraavaksi