Vuosi kommunistikylässä ilman papereita

Sonja Laukkanen on viettänyt reilun vuoden vuoristossa Kiinan ja Tiibetin rajalla graduaan tehden. Kylä on käytännössä eristetty muusta maailmasta, sillä lumi on katkaissut kulkutiet.

Tiibet
Sonja Laukkanen tiibetiläisperheensä kanssa.Anne-Marita Laukkanen

Valkealalaisen Sonja Laukkasen toinen koti on pienessä Xidangin kylässä Kiinan ja Tiibetin rajamaastossa. Kiinasta kiinnostunut Laukkanen tuli kylään tekemään gradutyötään Helsingin yliopistolle.

Xidang avattiin ulkopuoliselle maailmalle kymmenisen vuotta sitten. Laukkanen tutkii, kuinka globalisaatio on muuttanut 350 asukkaan kokoista kylää.

Siinä sivussa hän perusti majatalon matkailijoita varten yhdessä tiibetiläisen isäntäperheensä kanssa. Perhe hoitaa turistien opastamisen ja ruokkimisen, Laukkanen markkinoinnin ja yösijat. Laukkanen on perheelle tärkeä, koska hän on porukan ainoa englannintaitoinen.

Kylään tuleva tie nousee legendaarisesta Shangri-Lasta neljän kilometrin korkeuteen keskelle vuoristoa. Tie on kapea, ja se tukkeutuu helposti lumesta. Laukkanen kertoo, että kylään johtavat tiet ovat olleet poikki melkein koko kuluneen vuoden.

- Talvella ei oikeastaan ole turisteja. Hyvin yksinäistähän se on, jos ei sinne kukaan tule.

Vuorille nouseva tie loppuu Xidangin kylään, josta pääsee eteenpäin vain jalkapatikassa. Kylän vieressä olevat Meili-lumivuoret ovat tiibetiläisille pyhiä, joten sinne kiipeilijöillä ei ole asiaa. Xidangiin tuleekin lähinnä kiinalaisia vaeltajia.

Ilman papereita keskellä vuoristoa

Kylä lepää jokilaaksossa 2400 metriä merenpinnan yläpuolella. ”Laakso” on oikeastaan jyrkkä rotko, josta ei löydy paljon viljelykelpoista maata.

Laukkanen asuu alueella ilman virallisia papereita. Koska kylä on Kiinan puolella, siellä on vapaampaa kuin Tiibetissä, jonne ei saa matkustaa ilman lupaa. Laukkanen ei kuitenkaan saisi tehdä ansiotyötä tai asua vakituisesti alueella.

- Minä olen täysin laittomasti siellä. Minua ei ole rekisteröity mihinkään. Pakko niiden on tietää, että siellä on ulkomaalainen ollut jo puolitoista vuotta.

- Ilmeisesti ne katsovat, että minä teen sille kylälle enemmän hyvää kuin huonoa. Yksi amerikkalainen tutkija oli kolme viikkoa, ennen kuin poliisit tulivat kysymään, että mitä sinä teet täällä. Minä olen ollut jo puolitoista vuotta, Laukkanen naurahtaa.

Enemmistö tiibetiläisistä on buddhalaisia, mutta myös muslimeja ja kristittyjä löytyy. Yhdistävä tekijä on uskonnollisuus.

- Se meidän kylä on kaiken lisäksi erittäin kommunistinen, mutta ne ovat myös buddhalaisia.

Kylmä pitää flunssan loitolla

Sonja Laukkasen tiibetiläiseen perheeseen kuuluu äiti ja isä, mummo ja vaari sekä kaksi poikaa. Perheen talosta ei vielä löydy vessaa tai suihkua, mutta niiden rakentaminen on suunnitteilla. Siihen asti peseytymisen voi hoitaa joko sukulaisten suihkussa tai kuumassa lähteessä.

- Meillä ei ole edes kauhean kylmä, Sonja Laukkanen sanoo, vaikka asutuksissa ei ole lämmitystä.

Tuvissa lämpötila pysyy nollan tienoilla, vaikka ulkona ilma olisikin lämmin. Tuvat on tehty maasta tiukaksi tamppaamalla, Laukkanen selittää.

- Kyllähän siihen sopeutuu. Paljon vaatteita, ja on minulla kaksi isoa täkkiä ja makuupusseja.

Hän kertoo, että jatkuvalla koleudella on puolensa: flunssa pysyy loitolla, kun ilma on koko ajan tasaisen kylmä.

Sonja Laukkanen viettää joulun pyhiä kotikonnuillaan Kouvolassa, mutta pian matka käy takaisin vuoristoon. Mikä Laukkasta oikein vetää Xidangiin?

- Minä tykkään tiibetiläisistä. Muistuttavat suomalaisia paljon enemmän kuin enemmistökiinalaiset. Varmaan tulee taas kulttuurishokki, kun menee takaisin. Siinä saa taas kuukauden verran totutella elämän yksinkertaisuuteen, Laukkanen tuumaa.

Lähteet: YLE Kymenlaakso / Jaakko Mäntymaa