USA kiristi asekaupoilla Suomen ulkomaanvientiä 1980-luvulla

Yhdysvallat kiristi Suomea asehankinnoilla saadakseen Suomen 1980-luvulla mukaan Neuvostoliiton vastaiseen kauppapoliittiseen saartorenkaaseen, niin kutsuttuun Cocom-järjestelyyn

Kotimaa
Asiakirjoja
YLE

Perjantaina ensimmäistä kertaa julkisiksi tulleet ulkoministeriön vuoden 1984 erittäin salaiset asiakirjat kertovat, että Yhdysvaltain apulaispuolustusministeri Richard Perle oli kytkenyt ITOW-panssarintorjuntaohjusten yötähtäinten myymisen yhdeksi ehdoksi sen, että Suomi tulee mukaan huipputekniikan vientiä itäblokin maihin rajoittaviin järjestelyihin.

Yhdysvallat oli ottanut asian ensi kerran vakavammin Suomen kanssa esille maaliskuussa 1984, kun silloinen puolustusministeriön kansliapäällikkö Aimo Pajunen oli Washingtonissa neuvottelemassa asehankinnoista. Apulaispuolustusministeri Perle laajensi keskustelut koskemaan myös huipputekniikan viennin rajoittamista.

- Keskustelun aloissa osoittautui, että ITOW-ohjuksiin liittyviä lisätarpeita koskeva amerikkalaisten kielteinen kanta pelkästään muodosti ”panttivangin”, jonka avulla amerikkalaiset pyrkivät aikaansaamaan kanssamme vientiä koskevan yleisjärjestelyn, joka varmistaisi sen, etteivät korkean teknologian piiriin kuuluvat tuotteet vastoin tahtoaan siirtyisi edelleen Itä-Eurooppaan, Suomen Washingtonin-suurlähettiläs Richard Müller raportoi muistiossaan Helsinkiin.

Suomalaisille oli kerrottu, että meitä ennen myös Ruotsi ja Itävalta olivat ottaneet amerikkalaisten ehdotukset onkeensa ja suostuneet ”vapaaehtoisin sopimuksin” rajoittamaan vientiään. Suomen odotettiin muitta mutkitta mukautuvan poliittisiin realiteetteihin ja amerikkalaisten kauppapoliittiseen kuriin.

Suurlähettiläs: Ehdotus on vakava ja arveluttava

Pajunen ja Müller olivat tapaamisen jälkeen kuin tällin saaneina. Pajunen oli todennut, että jos asialla tulee olemaan laajempia seurauksia, puolustusvoimat saa tarvittaessa pärjätä ilman amerikkalaisten yötähtäimiä.

Müller oli sitä mieltä, että jos asia on ollut Ruotsille hankala, ”meille se voi pahimmassa tapauksessa olla ulkopoliittisesti varsin vakava”. Suurlähettiläs pelkäsi, että kuka ties koko Suomen keskeinen ja Neuvostoliiton tilauksista riippuvainen teollisuus voi joutua Washingtonissa päätettävien vientirajoitusten piiriin.

Vaikka Müller luonnehti amerikkalaisten ehdotusta ”arveluttavaksi järjestelyksi”, hän neuvoi kuitenkin olemaan tyrmäämättä sitä.

Perle: Suomi ei saa vuotaa tekniikkaa itäblokille

Asiaan palattiin uudestaan elokuussa Perlen vieraillessa Suomessa. Apulaispuolustusministeri selitti maansa vaikuttimia.

Neuvostoliitto oli hänen mukaansa yllättävänkin nopeasti pystynyt integroimaan läntistä teknologiaa aseteollisuutensa käyttöön. Aiemmat vientivalvontajärjestelmät eivät olleet pitäneet.

Perle selitti, että Yhdysvallat ei pysty määrällisesti samaan kuin Neuvostoliitto sotilaallisessa tuotannossa, mutta on pyrkinyt korvaamaan tämän laadulla; mikäli Yhdysvallat menettää teknologisen laatuedun, suurvaltojen voimatasapaino järkkyy

Suomen ja muiden puolueettomien maiden olisi liityttävä kiireen vilkkaa mukaan uusiin ja kireämpiin kauppajärjestelyihin, koska Yhdysvaltain omaa tai liittolaismaiden teollisuutta on vaikea saada noudattamaan rajoituksia, mikäli Cocom-maiden ulkopuolella on lähteitä, joista Neuvostoliitto voi saada viimeisintä tekniikkaa.

Nokian puhelinkaupan peruuntumisuhka pelotti

Keskustelusta muistion kirjoittanut alivaltiosihteeri Åke Wihtol oli ilmoittanut Perlelle, että Suomi ei halua tehdä viranomaistasoista sopimusjärjestelyä vaikka esimerkiksi Ruotsi oli sellaiseen suostunut: ”Haluamme jatkaa kuten nyt”.

Suomalaisten järkytykseksi Perle oli myös vahvistanut, että amerikkalaisten rajoituslistalle olivat joutumassa myös digitaaliset puhelinkeskukset, jollaisia oli suurin ponnistuksin kehitetty puolivaltiollisessa Telenokiassa, ja joita oltiin kauppaamassa Neuvostoliitolle.

-[M]ikäli tämän kaupan katsottaisiin olevan vastoin embargomääräyksiä, ja tämä aiheuttaisi mahdollisesti rankaisutoimia, tai mikäli vaadittaisiin sen (tilauksen) peruuttamista, asia johtaisi julkistuessaan erittäin rajuun kritiikkiin Yhdysvaltoja kohtaan ja epäilemättä vahingoittaisi Suomen ja Yhdysvaltojen suhteita, Wihtol oli sanonut Perlelle.

Suomi pani hanttiin, mutta jousti lopulta

Pullikoinnistaan huolimatta Suomi tuli mukaan Cocom-järjestelyihin kolme vuotta myöhemmin 1987. Yhdysvaltain puolustusministeriö oli uhannut lukea Suomen pysyvästi rautaesiripun väärälle puolelle.

Nokiakin lopulta sai Yhdysvalloilta luvan viedä puhelinkeskuksen Neuvostoliittoon. TV1:ssä joulukuun alussa esitetyn Ykkösdokumentin mukaan yhtiö kuitenkin joutui mukautumaan koviin ehtoihin. Nokia toimitti salaa Yhdysvalloille kaikki yksityiskohdat muun muassa keskusten sijainneista ja ryhtyi jonkinasteisiin tiedusteluyhteistyöhön sen kanssa.

Lähteet: YLE Uutiset / Olli Ainola