Muukalainen +++

Maailmanensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla jo viime kesänä saanut Muukalainen on ohjaaja-käsikirjoittaja Jukka-Pekka Valkeapään ensimmäinen pitkä elokuva. Tinkimättömässä taiteellisuudessaan se poikkeaa rajusti kotimaisen nykyelokuvan kaupallisesti laskelmoidusta yleisilmeestä. Nuoren tekijänsä se osoittaa varteenotettavaksi, joskin vielä kypsymistä kaipaavaksi lahjakkuudeksi.

Muukalainen kertoo syrjäisellä maatilalla asuvasta äidistä (Emilia Ikäheimo), tämän mykästä pojasta (Vitali Bobrov) sekä heidän vieraakseen saapuvasta muukalaisesta (Pavel Liska). Elokuvan neljäs henkilö on pojan vankilassa viruva isä (Jorma Tommila). Yksinkertaisen, mutta monitulkintaisen tarinan Valkeapää kertoo lähes ilman puhetta: viipyilevin ja taidokkaasti sommitelluin kuvin sekä harkituin, usein yllättävin äänitehostein.

Visuaalisen tyylinsä Valkeapää on ammentanut venäläisen Andrei Tarkovskin runollisista elokuvista - erityisesti mieleen tulevat Tarkovskin esikoinen Ei paluuta sekä omaelämäkerrallinen Peili, joiden molempien päähenkilöt olivat lapsia. Muukalaisen niukka, mutta tehokas äänisuunnittelu taas herättää mielikuvia japanilaisen elokuvan klassikoista.

Hitaan, arvoituksellisuutta hieman keinotekoisestikin luovan kerronnan yhdistäminen pohjimmiltaan yksinkertaiseen rikosjuoneen ei kuitenkaan toimi ongelmitta. Tarkovskin elokuvien runollisutta saati niiden filosofisia ulottuvuuksia Valkeapää ei tavoita.