Tähtihetki: Che - sankari

Ensimmäinen osa kahdesta Che-elokuvasta on aidosti lähellä kohteitaan, sanoo Satu Linnapuomi.

kulttuuri
Che ja Aleida March aseineen taistelussa seinään painautuneina
Catalina Sandino Moreno ja Benicio Del ToroFocus Features

Kirjaa, josta on lukenut vain puolet, olisi hankala arvostella. Samanlaisen ongelman edessä tuntee olevansa tämän Che-elokuvan kanssa, koska se on elokuvan puolikas. Toinen puoli, Che - kapinallinen, saapuu elokuvateattereihin huhtikuun lopulla. Sen jälkeen kokonaisuutta voi arvioida.

Ohjaaja Steven Soderbergh on tuttu muun muassa Ocean’s-elokuvista, mutta tällä kertaa ei nähdä coolia toimintaa tai kuulla nasevia repliikkejä. Tämä Chen ykkösosa on aidosti lähellä kohteitaan. Kuvaustyylissä on dokumentaarisuuden piirteitä. Ja mikä merkittävintä, kielenä ei ole englanti vaan espanja. Tämä veto on rohkea, ja vaikka se aiheutti rahoitusongelmia, kannatti se tehdä. Se korostaa elokuvan realistista lähestymistapaa ja luo uskottavuutta. Benicio Del Toro on Ernesto ”Che” Guevaran roolissa niin luonteva, että välillä unohtaa katsovansa fiktiota.

Elokuvassa liikutaan paitsi Kuuban viidakoissa myös New Yorkissa, YK:n yleiskokouksessa vuonna 1964. Nämä jälkimmäiset kohtaukset näytetään mustavalkoisina. Niissä on näkyvissä häivähdys narsistista, asemastaan tietoista Guevaraa.

Muutoin elokuva esittääkin Che Guevaran nöyränä sankarina. Myöskään Castron veljekset eivät kohtaa elokuvassa minkäänlaista kritiikkiä. Elokuvan pohjana on Guevaran omat muistelmat, ja harva kykenee rakentavaan itsekritiikkiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että se toinen osa leffasta on vasta tulossa teattereihin.

Satu Linnapuomi