Åke Lindman 1928 - 2009

Åke Lindman teki pitkän elämäntyön kulttuurin ja viihteen parissa. Valkokankaalta hänet muistetaan varmasti parhaiten Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lehtona, mutta hän ehti työskennellä kymmenien muidenkin elokuvien parissa, teatterissa, televisiossa ja pelata jalkapalloa Suomen olympiajoukkueessa.

kulttuuri

Åke Leonard Lindman syntyi Helsingissä 11.1.1928 kuorma-autoilija Väinö Järvisen perheeseen. Väinö Järvinen kuoli keuhkokuumeeseen Åken ollessa nelivuotias, ja Åke jäi äitinsä Editin ja pikkuveljensä Torin kanssa kolmistaan. Myöhemmin Edit Järvinen meni uusiin naimisiin Gösta Lindmanin kanssa ja adoptoinnin jälkeen myös Åken sukunimi vaihtui Lindmaniksi.

Julkisuuteen Åke Lindman nousi jalkapallon kautta. HIFK:n mestaruussarjajoukkueeseen hän pääsi 16-vuotiaana vuonna 1944. Hän pelasi HIFK riveissä yli 300 sarjaottelua ja nousi Suomen maajoukkueeseen saakka. Kovaotteisena ja kuumaverisenä puolustajana tunnettu Lindman pelasi mm. Suomen olympiajoukkueessa vuoden 1952 kotikisoissa.

Samaan aikaan urheilijauransa kanssa Lindman valmisteli jo tulevaa ammattiaan näyttelijänä. Hän aloitti teatteriuransa Svenska Teaternin oppilaskoulussa 1944. Kolme vuotta kestäneen koulun jälkeen hän sai kiinnityksen teatteriin. Näyttelijän ja jalkapalloilijan uran luominen samaan aikaan osoittautui kuitenkin liian hankalaksi ja Lindman joutui vaikean ratkaisun eteen. Valinta osui jalkapalloon ja teatteri sai jäädä.

Itseoikeutettu Lehto

Näyttelijänuransa tunnetuimmat roolit Åke Lindman teki valkokankaalla. Ensimmäisen merkittävän roolin Lindman teki Teuvo Tulion vuonna 1949 ohjaamassa elokuvassa Hornankoski (Forsfararna), mutta hänen tunnetuin hahmonsa oli alikersantti Lehdon rooli Edvin Laineen ohjaamassa Tuntemattomassa sotilaassa (1955). Lindman oli kuin valettu luunkovan Lehdon rooliin ja palkinnoksi hän pokkasi ensimmäisen Jussi-patsaansa.

Romuluisen jalkapalloilijan rooli tuntui muutenkin seuraavan Åke Lindmania elokuva-alalla, sillä hänet nähtiin usein roistojen ja kovien miesten hahmoissa. Myöhemmin Lindman sanoi kokeneensa jatkuvat pahan pojan roolit myös rasitteena.

Lindman esiintyi yli 50 elokuvassa, kotimaisten lisäksi myös ruotsalaisissa ja amerikkalaisissa tuotannoissa. Tuntemattoman ohella hänen uran merkittävimpiä elokuvia olivat Valkoinen peura (1952), Kukonlaulusta kukonlauluun (1955), 1918 (1957) ja Me (1961).

Linssin toiselle puolelle

1950-luvun loppupuolella Åke Lindmania alkoi yhä enemmän kiehtoa ohjaajan työ. Hän pääsi kokeilemaan apulaisohjaajan tehtäviä kahdessa Toivon Särkän elokuvassa ja sai sitä kautta vahvistusta haaveilleen.

Ensimmäisen oman elokuvansa Kertokaa se hänelle hän ohjasi vuonna 1961.

1960-luvulla Lindman palkattiin YLEn Televisioteatteriin näyttelijäksi, josta hän siirtyi nopeasti ohjaajan tehtäviin. Hänen kuuluisimpia televisio-ohjauksiaan ovat Myrskyluodon Maija (1976), Harjunpää-sarja (1983-1995) ja Din vredes dag (1991). Lindman jäi eläkkeelle Yleisradiosta 1993, mutta jatkoi sen jälkeenkin elokuvien parissa. Viimeisiksi ohjaustöiksi jäivät Lapin 1800-luvun kultaryntäyksestä kertova Lapin kullan kimallus (1999) sekä jatkosodan kuvaukset Etulinjan edessä - Framom främsta linjen (2004) ja Tali-Ihantala 1944 (2007). Tali-Ihantalan ohjaustyön hän joutui jo jättämään kesken sairastumisen vuoksi. Elokuvan ohjasi loppuun apulaisohjaaja Sakari Kirjavainen.

Lindman sai valtion elokuvapalkinnon vuonna 1968 ja Åbo Akademi promovoi hänet kunniatohtoriksi vuonna 2005. Kaikkiaan Lindman ohjasi 24 elokuvaa.

Åke Lindmanin ensimmäinen avioliitto päättyi eroon vuonna 1955. Vuotta myöhemmin hän avioitui näyttelijä Anneli Saulin kanssa, mutta myös tuo liitto kariutui. Vuonna 1968 Lindman solmi loppuelämän kestäneen liiton näyttelijä Pirkko Mannolan kanssa. Åke Lindmanilla on kaksi lasta.

Lähteet: YLE Uutiset