1. yle.fi
  2. Uutiset

Tähtihetki: Lukija

Natsien sotarikosoikeudenkäynnissä syytetyn naisen ja nuoremman miehen suhteesta kertova Lukija kerää pisteet molemmilta Tähtihetken kriitikoilta. Satu Linnapuomi kiittelee etenkin pääosaa esittävän Kate Winsletin suoristusta. Tarmo Poussu puolestaan pitää elokuvan teemoista ja niiden teidokkaasta käsittelystä.

kulttuuri
(c) 2009 Weinstein Company

Linnapuomi: Winslet ansaitsi Oscarinsa

Kate Winslet ei ole koskaan pelännyt hätkähdyttämistä. Heavenly Creaturesissa (1994) hän on ystävänsä kanssa äidinmurhaa suunnitteleva teinityttö. Little Childrenissä vuodelta 2006 Winsletin roolihenkilö on miestään pettävä kotiäiti, joka kykenee tuntemaan myötätuntoa pedofiilinaapuria kohtaan. Ja nyt, Oscar-palkitussa roolissaan elokuvassa Lukija Winslet esittää Hanna Schmitziä, naista, joka on syytettynä natsien sotarikoksia käsittelevässä sotarikostuomioistuimessa. Ja hänellä on suhde itseään kaksi kertaa nuoremman teinipojan, Michaelin, kanssa. Michelin esittäjä David Kross on tosielämässäkin niin nuori, että kuvausten alkua piti pidätellä, jotta poika ehti tulla täysi-ikäiseksi ja intiimien kohtausten kuvaaminen hänen kanssaan oli mahdollista.

Lukija käsittelee moraalia ja valintojen tekemistä. Se on myös hienovireinen kuvaus siitä, miten kahden ihmisen tapaaminen voi muuttaa kokonaisen ihmiselämän. Jälki jonka Hanna jättää Michaeliin ei kulu vuosien saatossa, ei edes sitten kun Michaelille paljastuu totuus Hannan menneisyydestä. Lukija kuljettaa erinomaisesti rinnakkain holokaust-teemaa ja sitä kipua, jonka romanttinen suhde voi jättää jälkeensä. Elokuvan keskeiset teemat ovat häpeä, jonka kantamista Winslet esittää vastaansanomattoman todentuntuisesti, viha ja anteeksianto. Winslet on elokuvan kiistaton päätähti, mutta myös nuorta Michaelia esittävä Kross on roolissaan hämmästyttävän hyvä. Hänellä on toki kokemusta jo viiden saksalaiselokuvan verran, mutta hymy joka syttyy hänen silmiinsä muuten niin vakavilla kasvoilla vakuuttaa katsojan hänen herkkyydestään näyttelijänä.

Nicole Kidmanin piti tehdä Hannan rooli, mutta hänen tultua raskaaksi rooli siirtyi Winsletille. Onneksi näin. Vaikka Kidmankin on erinomainen näyttelijä, niin Winsletin maanläheisyydessä ja ajatuksen tarkkuudessa on jotakin sellaista, mihin eteerinen Kidman ei pysty. Winslet on roolistaan Oscarinsa ansainnut.

Satu Linnapuomi

Poussu: Taidokas tutkielma syyllisyydestä

Parhaan naispääosan Oscarin Kate Winsletille tuonut Lukija on monikerroksinen ja useilla aikatasoilla risteilevä tarina rakkaudesta, syyllisyydestä ja - sanojen mahdista. Bernhard Schlinkin menestysromaaniin pohjautuvan elokuvan on käsikirjoittanut arvostettu näytelmä- ja elokuvakirjoittaja David Hare ja ohjannut Stephan Daldry. Brittiparivaljakon edellinen yhteistyö oli hieno naiskuvien triptyykki Tunnit, jossa Nicole Kidman esitti Oscarin arvoisesti kirjailija Virginia Woolfia.

Siinä missä Tunnit-elokuvan keskeinen aihe oli itsemurha, pohdiskelee Lukija ennen kaikkea syyllisyyden olemusta. Winslet esittää siinä Hanna-nimistä naista, joka elokuvan alussa viettelee sänkyynsä 15-vuotiaan Michaelin (David Kross). Kiihkeiden rakastelusessioiden esileikkinä Hanna haluaa Michaelin lukevan hänelle ääneen kirjallisuuden klassikkoja. Luvattoman suhteen päättää Hannan äkillinen katoaminen.

Vuosia myöhemmin oikeustiedettä opiskeleva Michael tapaa Hannan yllättävissä merkeissä. Tämä on yksi kohutun sotasyyllisyysoikeudenkäynnin syytetyistä. Oikeudenkäyntiä seuratessaan Michael keksii Hannan hautoman salaisuuden, jota kukaan muu ei oivalla.

Elokuvan kolmas juonilinja sijoittuu 1990-luvulle. Siinä keski-ikäinen, avioerosta toipuva Michael tapaa vankilasta vapautuvan Hannan vielä kerran.

Yhtäältä Lukija pohdiskelee syyllisyyden olemusta. Pitäisikö Michaelin tuomita Hanna teoista, joiden syitä tai olosuhteita hän ei tunne? Vai pitäisikö hänen puolustaa naista, jonka kanssa hän koki elämänsä onnellisimmat hetket?

Toisaalta Lukija kertoo siitä, miten voimakas nuoruuden kokemus voi lyödä leimansa koko ihmiselämään. Elokuvan kolmas pääteema liittyy sanojen salaperäiseen mahtiin: kirjallisuuden taianomaiseen kykyyn kohottaa, elvyttää ja lääkitä ihmisen mieltä. Tämä puoli elokuvasta ei valitettavasti kiteydy kunnolla. Viitteet kirjallisuuteen jäävät irrallisiksi lisäkkeiksi taidokkaassa, mutta viileän etäisessä elokuvassa.

Tarmo Poussu

Lue seuraavaksi