Klaus Härön uusin elokuva kertoo papin ja entisen vangin ystävyydestä

Perjantaina tulee ensi-iltaan Klaus Härön ohjaama elokuva Postia pappi Jaakobille. Elokuva on kertomus armahduksen saaneesta elinkautisvanki Leilasta, joka saa vapauduttuaan paikan sokean pappi Jaakobin henkilökohtaisena avustajana. Härön mukaan hänelle tuli heti käsikirjoituksen luettuaan tunne, että tästä tulee hyvä elokuva.

kulttuuri

Härö kertoi YLEn Aamu-TV:n haastattelussa, että hänelle tärkeä sisältö löytää tässä elokuvallisen muodon. Elokuvassa puhutaan armosta, siinä on kyse kahden sellaisen ihmisen kohtaamisesta, joilla ei ole ketään, ja heidän odottamattomasta ystävyydestään.

Härön päätökseen ryhtyä tekemään elokuvaa vaikutti se, että hän sai näyttelijöiksi Kaarina Hazardin ja Heikki Nousiaisen. Alettuaan lukea käsikirjoitusta näki mielessään Hazardin ja Nousiaisen rooleissa ja ajatteli, että jos saa heidät mukaan voi itsekin lähteä.

Kaarina Hazardissa on Härön mielestä jotain ainutlaatuista näyttelijänä. Hänellä on kyky laittaa sivuun viehättävyys ja olla halutessaan tyly ja julma. Heikki Nousiainen puolestaan on iso ja miehekäs, mutta hänessä on avoimuutta ja herkkyyttä. Näin, että näiden kahden näyttelijän yhteistyöstä syntyisi jotain hyvää, ja niin mielestäni syntyikin, Härö arvioi.

Leilaa näyttelevä Hazard puolestaan sanoo, että häntä miellytti heti mahdollisuus näytellä sellaisen naisen rooli, jolla on ihan oma kohtalo.

Härö toteaa, että elokuvan Leila on kovan kohtalon kautta oppinut, ettei luota kehenkään. Pappi Jaakob on puolestaan sokeudestaankin johtuen oppinut luottamaan. Kun nämä kaksi laitetaan samaan tilaan syntyy draamaa, mutta myös huumoria, myös tylyyden kautta, Härö kuvaa.

Hän sanoo saaneensa heti kuvausten alussa sen tunteen, että näyttelijät ottivat roolin omakseen. Sekä Nousiainen että Hazard alkoivat jo parin päivän kuluttua esittää ideoitaan, ja silloin elokuva alkaa elämään, ohjaaja kertoo.

Hazardin mukaan häntä miellytti tarinassa se, että ihmisten välillä voi olla muitakin kuin romanttisia suhteita. Hän pitää myös etuoikeutena sitä, että sai tehdä työtä Nousiaisen kaltaisen veteraanin kanssa, ja ylellisenä sitä, että heitä oli elokuvassa suurimman osan ajasta vain kaksi. Kaikkiaan näyttelijöitä on elokuvassa neljä.

Samaa mieltä on Härö. Hänen mukaansa siihen kuluu joskus energiaa, kun porukkaa on paljon. Härö sanoo, että hänestä tuntuu, että Suomessa käy usein niin, että kun ei uskota omaan tekemiseen, luodaan yksi sivuhenkilö lisää, yksi paikka lisää, yksi sivujuoni lisää. Uskon, että tästä elokuvasta katsoja muistaa tunnelmat ja näyttelijöiden kasvot, ihan sitä kautta, että elementtejä on vähän, hän arvioi.

Härö kertoo, että häntä itseään puhuttelevat eniten juuri tämäntyyppiset elokuvat, joissa pääsee lähelle elokuvan henkilöitä.

Lähteet: YLEn Aamu-TV