Tähtihetki: Yacoubian – talo Kairossa

Egyptiläiskuva saattaa Tarmo Poussun mielestä kummastuttaa länsimaista katsojaa. Satu Linnapuomin mukaan se tulee jopa vahvistaneeksi tekopyhyyttä ja hyväksikäyttöä.

kulttuuri
Kuva elokuvasta Yacoubian - talo Kairossa
Kuva elokuvasta Yacoubian - talo KairossaScanbox Finland

Poussu: Uskollinen sovitus romaanista

Egpytiläistä elokuvaa ei liene ennen nähty suomalaisessa teatteriohjelmistossa. Yacoubian – talo Kairossa perustuu Alaa Al-Aswanyn pian suomeksikin ilmestyvään romaaniin, joka kotimaassaan herätti valtavan kohun käsittelemiensä tabu-aiheiden vuoksi. Marwan Hamed on ohjannut romaanista varsin uskollisen elokuvasovituksen, jolla on pituutta lähes kolme tuntia.

Elokuva kertoo rinnakkain useita tarinoita, joita yhdistää Kairossa sijaitseva suuri ja aikoinaan loistokas kerrostalo. Useimmat elokuvan päähenkilöistä ovat rapistuneen talon asukkaita, mutta edustavat eri ikäryhmiä ja yhteiskuntaluokkia. Elokuvan tarinoissa nousevat esiin seksuaalisten tabujen rikkominen, poliittinen korruptio ja uskonnolliset ääriliikkeet – siis kaikki se, jonka Egyptin kaltainen moderni islamilainen yhteiskunta haluaisi pitää piilossa.

Elokuvan henkilöistä yksi on homoseksuaali, toinen prostituoitu ja kolmannesta tulee ääri-islamilaisen järjestön koulima terroristi. Myös huumeet, alkoholi ja seksuaalisen hyväksikäytön monet muodot nousevat tarinoissa esiin.

Yacoubian – talo Kairossa on erinomaisesti näytelty ja kuvattu elokuva. Kohtausten tasolla sen kerronta toimii enimmäkseen hyvin, vaikka jotkut sen painotukset voivat länsimaista katsojaa kummastuttaa. Homoseksuaalisuutta ei tiettävästi ole koskaan ennen kuvattu egyptiläisessä elokuvassa, joten ei liene kummallista, jos sen käsittely ei tässäkään tunnu kovin luontevalta tai vapautuneelta.

Elokuvan suurin ja kohtalokkain ongelma on sen yksitoikkoinen ja hiomaton rakenne, joka saa sen kiinnostavimmatkin juonilinjat vähitellen tuntumaan puuduttavilta.

Tarmo Poussu

Linnapuomi: Sekavaa ja epäselvää

Ihan kamalat musiikit. Ylipateettista Cherbourgin sateenvarjoilta lainattua imelää Elokuvamusiikkia isolla E:llä, jota tungetaan joka rakoon, sopipa se siihen eli ei. Sulosävelten siivittämänä saamme katsoa kolme tuntia sekavaa ja epäselvää tarinaa, jonka henkilöitä ”muodikkaasti” yhdistää yksi elementti, 70-vuotias kairolainen talo.

Yacoubian – talo Kairossa on sovinistinen ja homofobinen elokuva, jossa seksi on vallan väline ja korruptio ja kaksinaismoraali kukkii. Islamilaisterrorismiakin käsitellään, mutta siitä ei tosiaankaan kerrota mitään oivaltavaa. Elokuva ilmeisesti yrittää hyökätä tekopyhyyttä ja naisten hyväksikäyttöä vastaan, mutta tulee kuitenkin vahvistaneeksi niitä. Esimerkiksi naisten asemaa miesten vallan alla kritisoidaan, mutta samalla esitetään naiset vain ja ainoastaan miehisen katseen kohteina. Silti ainoa vähääkään kiinnostava henkilö tässä tarinasikermässä on nuori ja kaunis tyttö Bothayna (Hend Sabri), joka pyrkii auttamaan perhettään, mutta säilyttämään kunniallisuutensa. Ja mistä hän löytää lopulta ratkaisun? No miehen sylistä tietenkin!

Voi olla, että Egyptissä tämä elokuva on raikas ja rohkea veto. Ainakin meikäläisestä näkökulmasta kokonaisuus on kuitenkin paitsi epämiellyttävä, myös saippuaoopperamainen ja osin jopa amatöörimäinen, vaikka rahaa mitä ilmeisimmin on palanut paljon. On tietysti hienoa, että maailmaelokuvia tuodaan meidän nähtäväksi, tästä esimerkkinä vaikkapa mainio jordanialainen Kapteeni Abu Raed. Herää kuitenkin kysymys, eikö tosiaan festivaaleilta löytyisi tätä egyptiläisyritelmää parempaa tuotavaa meidän valkokankaillemme.

Satu Linnapuomi