Alkuperäinen kori kätkee pedon pellin alle

Masi Isohanni haluaa autonsa näyttävän mahdollisimman paljon alkuperäiseltä. Mutta konepellin alta täytyy löytyä jytyä. Tuplaturbolla varustetusta Dodge Malibusta sitä löytyy noin 1 500 hevosvoiman verran.

autot
Dodge Malibu ja Masi Isohanni
Yle / Petra Haavisto

Kokkolalainen Masi Isohanni on hurahtanut 1960-luvun ja-1970-luvun alun amerikanrautoihin. Uudemmat eivät miehen mukaan kelpaa, sillä öljykriisi vei autoista tehot ja sai ne muistuttamaan laivoja.

Kilpa-autoksi muutettu vuoden 1965 Chevrolet Malibu odottaa vielä moottorin ja vaihdelaatikon asennusta.

- Tämä on tuotu uutena Suomeen vuonna -65. Alkuaan tämä oli neliovinen, mutta se on muutettu myöhemmin kaksioviseksi. Reilu kymmenen vuotta sitten auto rakennettiin kisakäyttöön. Nyt siinä on tuplaturbo, joka kehittää noin 1 500 hevosvoimaa. Loppunopeus varttimailillla on parhaimmillaan ollut 274 kilometriä tunnissa, kertoo Masi Isohanni.

Moottoriin tehdään parhaillaan muutoksia Helsingissä, sen jälkeen uudet tehot mitataan dynamometrissä. Edellisen omistajan jäljiltä Masi on muun muassa kromannut lasikuitupuskurit, palauttanut ajovalot sekä alkuperäisiä listoja ja maalannut autoa.

- Olen yrittänyt palauttaa auton alkuperäistä olemusta. Tykkään kun auto näyttää alkuperäiseltä, mutta konepellin alla on huomattavasti enemmän tehoa.

Osien löytäminen ei ole enää kiven takana. Yhdysvalloissa tehdään lähes kaikkia osia uustuotantona eli harrastajien ei tarvitse välttämättä metsästää osia romuttamoilta.

Ainakin ensi kesän Chevy paistattelee turkoosina, myöhemmin väri saattaa muuttua kahvin ruskeaksi.

- Olen ajatellut muuntaa tämän farmariksi eli pidentää kattopellin. Tällöin myös väri saattaa vaihtua.

Harrasteauto ei ole koskaan valmis

Masi Isohanni on ehtinyt omistaa jo kolmisenkymmentä autoa. Osasta hän ei aio luopua koskaan. Tänä kesänä eniten kulunee vuosimallin -78 mustan Dodge Charger R/T:n kuskin penkki.

Puuhaa riittää myös Chevrolet Chevellen -71 kanssa. Avoauton kyydistä on tarkoitus nauttia vuoden kuluttua. Yksi asia on kuitenkin varmaa, Masin verstaalla työt eivät tekemällä lopu.

- Aina on jotain kesken. Ja kun valmiiksi saadaan, puretaan, ja aloitetaan alusta. Tämä on pahinta laatua oleva riippuvuus, naurahtaa Isohanni.

Eikä tuskaa helpota sekään, vaikka kaveri kuinka kehuisi autoa.

- Itse ei näe autostaan kuin pelkkiä virheitä. Jos autossa on esimerkiksi pienikin naarmu, niin sitä yrittää kämmenellä peitellä kun kaverit tulevat autoa katsomaan.

Lähteet: Yle Keski-Pohjanmaa