1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Temppeleitä, ritareita ja taisteluja

Strateginen sijainti ja vieraiden hallitsijoiden pitkä lista selittänevät osaltaan maltalaisten pelon itsenäisyyden menetyksestä EU:ssa. Saaria ovat hallinneet vuorotellen roomalaiset, Bysantti, arabit, normannit, germaanit ja italialaiset kuninkaat.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Malta itsenäistyi vasta nelisenkymmentä vuotta sitten oltuaan Britannian siirtomaana ja sotilastukikohtana vuodesta 1814 lähtien.

Asukasmäärään nähden Maltan historia on harvinaisen rikas ja värikäs. Maa on myös useammin kuin kerran joutunut poliittisen valtakamppailun keskiöön.

Ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle todennäköisesti Sisiliasta 5000-luvulla ennen Kristusta. Asukkaat alkoivat rakentaa kivitemppeleitään jo 4100-luvulla EKr, 1000 vuotta ennen ensimmäisiä egyptiläisiä pyramideja, kuten maltalaiset niin mielellään muistuttavat. Tänä päivänä esimerkiksi Hagar Qimin ja Ggantijan temppelit ovat paitsi arkeologisia aarteita myös keskeisiä matkailijoiden vetonauloja.

Kristinuskon kerrotaan saapuneen Maltalle apostoli Paavalin haaksirikkouduttua sen rantavesillä ja vietettyä muutaman kuukauden käännyttäen asukkaita.

800-luvun lopulta alkaneen muutaman sadan vuoden pituisen arabihallinnon aikana monet kristityt taas kääntyivät islamin uskoon tai lähtivät saarilta. Arabian vaikutus kieleen oli tällä ajanjaksolla myös voimakas.

Johanniittojen turvapaikka

Erityisen omaleimainen kausi Maltan historiassa ovat vuosisadat, jolloin saarta hallitsivat Maltan ritarit eli johanniitat.

Maltalaisilla on tapana viitata pommituksiin toisena kärsimysjaksona, rinnasteisena ensimmäiselle, joka oli ottomaanien hyökkäys saarelle 1500-luvulla.

Vuoden 1942 maalis- ja huhtikuussa Maltan ylle satoi kaksi kertaa enemmän pommeja kuin Lontooseen yhdenkään kokonaisen sotavuoden aikana.

Tuhannet saivat surmansa ja haavoittuivat taisteluissa. Britannia antoi sodan jälkeen Maltalle taloudellista tukea uudelleenrakennusta varten. Saarelaiset myös palkittiin urheudestaan Yrjön ristillä, joka näkyy nykyäänkin keskeisellä paikalla Maltan lipussa.

Malta itsenäistyi vuonna 1964 ja julistautui tasavallaksi kymmenen vuotta myöhemmin.

Brittijoukot jättivät Maltan lopullisesti vuonna 1979. Vaikka maltalaiset kannattivatkin itsenäisyyttään, merkitsi armeijan poistuminen aluksi myös keskeisen tulonlähteen katoamista.

Elina Kuitto, YLE24 (siirryt toiseen palveluun) Omaleimainen Malta - EU:n uusi mallioppilas vai luokan kapinallinen? (siirryt toiseen palveluun) Taloudessakin mittakaava on pieni (siirryt toiseen palveluun)

Ritarit hankkivat hiljalleen rikkauksia ja vaikutusvaltaa. Vuonna 1571 turkkilaisten valloitusyritys murskattiin vielä kertaalleen Lepanton taistelussa. Ironista kyllä, täydellinen voitto ei vihollisen taltuttua loppujen lopuksi tuonutkaan lisää valtaa, vaan ritareiden merkitys alkoi hiipua.

Napoleonin jälkeen saapuivat britit Napoleon valloitti Maltan ritareilta vuonna 1798, tällä kertaa ilman vastarintaa. Aluksi ranskalaiset saivat myönteisen vastaanoton, mutta kahden vuoden sisällä ryöstely ja valloittajien ylimielinen suhtautuminen saivat saarelaiset nousemaan kapinaan. Ranskalaishallinto kukistui brittien tultua maltalaisten avuksi ja maan historiassa alkoi jakso, jonka perintö näkyy edelleen vahvana. Britit käyttivät Maltaa koko hallintonsa ajan laivastotukikohtana ja linnoituksena. Toisessa maailmansodassa Malta osoittautui liittoutuneille elintärkeäksi. Saarelle sijoitetut laivasto ja ilmavoimat pystyivät torjumaan Italian laivaston etenemisen sekä pommittamaan Pohjois-Afrikkaan matkalla olevia täydennyskuljetuksia. Pommitukset kylvävät tuhoa

Kun Mussolinin Italia kesäkuussa 1940 liittyi mukaan sotaan, aloitti maa ensimmäisenä toimenpiteenään Maltan pommitukset. Italialaisten ja myöhemmin saksalaisten ilmaiskut jatkuivat tämän jälkeen poikkeuksellisen voimakkaina ja miltei taukoamattomina.

Johanniittain ritarikunta perustettiin alun perin huolehtimaan sairastuneista pyhiinvaeltajista, mutta siitä tuli pian myös sotilasjärjestö. Ristiretkien päätyttyä ritarit oleskelivat muun muassa Kyproksella ja Rhodoksella. Rhodoksenkin tultua vallatuksi ritarikunta joutui etsimään jälleen uutta tukikohtaa.

Ratkaisu löytyi, kun keisari Kaarle V tarjosi johanniitoille Maltaa. Yhteensä 4 000 ritaria, kolmannes Maltan silloisesta asukasluvusta, sekä heidän suurmestarinsa asettuivat saarelle vuonna 1530.

Ritarit ryhtyivät heti rakentamaan alueelle muun muassa linnoituksia ja kirkkoja. Vuonna 1565 heidän onnistui vaivoin torjua Suleiman Mahtavan ja hänen ottomaaniarmeijoidensa kiivaat valloitusyritykset. Piirityksen myötä voimakkaamman ja helpommin puolustettavan pääkaupungin tarve tuli ilmeiseksi.

Niinpä ritarikunnan suurmestarin Jean Prisot La Valetten mukaan nimetyn uuden pääkaupungin rakennustyöt alkoivat. Barokkikaupunki Valletta on rakennettu sotilaallisen säntillisesti, sen pohjakaava muistuttaa säännöllistä ristikkokuviota.

Lue seuraavaksi