Shiiat ja sunnit

Ainakin 95 prosenttia irakilaisista on muslimeja, ja heistä kuusi kymmenestä shiioja ja loput sunneja. Myös maan kurdivähemmistö on uskonnoltaan muslimeja. Ero on periaatteessa teologinen, mutta käytännössä sillä on jaettu ihmisiä valtapoliittisesti ja taloudellisesti "omiin" ja muihin".

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Kristityssä Pohjois-Irlannissa valtaapitävien "omat" ovat olleet protestantteja, "muut" katolilaisia, islamilaisessa Irakissa vastaavasti sunneja ja shiioja. Sunnit pelkäävät, ettei uusi yhteiskuntajärjestys tiedä yhtä yhtenäistä kansakuntaa vaan 80-vuotisen valta-aseman siirtymistä heiltä shiioille.

Allah on kaikkien muslimien jumala, ja Muhammed on hänen profeettansa, mutta Muhammedin serkusta ja vävystä Alista muslimit eivät hänen eläessään olleet yksimielisiä, ja siihen perustui jako shiioihin ja sunneihin 600-luvun puolivälissä pian Muhammedin kuoleman jälkeen.

Shiia-nimitys on lyhenne sanoista shiat Ali, Alin kannattajat. Shiiat pitävät Alia Muhammedin oikeutettuna seuraajana, kalifina, ja heidän mielestään arvo voi periytyä vain Alin ja Muhammedin tyttären Fatiman jälkeläisille.

Alista tuli neljäs ja viimeinen kalifi, kun hänen edeltäjänsä Uthman murhattiin. Muhammedin leski ja ensimmäisen kalifin Abu Bakrin tytär Aisha ei kuitenkaan katsonut hyvällä Alia, joka ei hänen mielestään tehnyt tarpeeksi saattaakseen Uthmanin tappajat oikeuden tuomittaviksi.

Alin ja Aishan riita yltyi aseelliseksi yhteenotoksi. Sen Ali voitti mutta sai kohta vastaansa Uthmanin serkun Muawiyan sotajoukon. Miehet solmivat lopulta kompromissin, mutta yksi Alin miehistä piti sitä niin pahana petoksena, että surmasi isäntänsä. Muawiyan julistautui kalifiksi.

Verinen riita jatkui seuraavassa sukupolvessa, kun Alin ja Muawiyan pojat ottivat yhteen perimysjärjestyksestä. Alin poika Hussein kuoli, mutta pojanpoika Ali jäi jatkamaan sukua. Muawiyan poika Yazid perusti oman Ummayadin sukunsa, sunnien kantasuvun. Jako oli sinetöity. Ylin imaami on shiioille erehtymätön

Shiiojen kantasuvun viimeinen kalifi al-Askari katosi pikkupoikana vuonna 873, mutta shiiat kieltäytyivät uskomasta hänen kuolemaansa. He pitäytyivät vuosisatoja siinä uskossa, että kalifi palaisi, kunnes lopulta perustivat hänen tilalleen uleman, 12 uskonoppineen neuvoston.

Ulema valitsee shioille edelleen ylimmän imaamin, jota pidetään yhtä erehtymättömänä kuin roomalaiskatolilaiset pitävät paaviaan. Muutoinkin shiiojen pappisjärjestelmä muistuttaa roomalaiskatolilaista kirkkoa.

Sunneilla sen sijaan ei ole periaatteessa lainkaan papistoa, vain uskon- ja lainoppineita, joiden mielipiteet eivät ole sitovia. Shiioille imaamien lain ja perinteen tulkinnat ovat kiistattomia. Alin ja Husseinin kuolemasta on lisäksi syntynyt vahva marttyyriuden teema shiiauskoon. Teema on teologinen, mutta ääriainekset käyttävät sitä myös pohjana uskonsodille.

Nykypäivän sunnit ja shiiat ovat samaa mieltä islamilaisia ohjaavista niin kutsutuista viidestä pylväästä - uskontunnustuksesta, rukoushetkistä, paastosta, almujen antamisesta ja pyhiinvaelluksesta Mekkaan - ja he myös tunnustavat toisensa muslimeiksi.

Opin mukaan todellinen muslimi uskoo yhteen Jumalaan, hänen profeettoihinsa, kirjoihin (Mooksekselle annettuun tooraan, Daavidille annettuun psalttariin, Jeesukselle annettuun evankeliumiin ja Muhammedille annettuun koraaniin), enkeleihin, ylösnousemukseen ja tuomiopäivään sekä siihen, että hyvä ja paha tulevat viime kädessä Jumalalta.

Sharia-laki säätelee myös arkipäivää Islamilaisilla on myös niin sanottua sharia-laki, moraalikoodisto, joka säätelee viime kädessä kaikkea elämää. Sharian kokonaisvaltaisuudesta kertoo sen nimi: sana tarkoittaa polkua veden ääreen. Kaikki muslimit noudattavat shariaa ainakin jossakin määrin. Jollekulle shariaa on huivi, toiselle burka, joka peittää kantajansa päästä jalkoihin. Joku ei sharian nimissä syö lainkaan lihaa, toiselle riittää sianlihan välttäminen. Maallisimmissa muslimimaissa sharia on puhtaasti kunkin omantunnon kysymys. Tällä perusteella Ranska, jossa on yli kymmenen prosentin muslimivähemmistö, sääti viime vuonna lain, joka kieltää muslimityttöjen huivit kouluissa. Muualla sharia on puolestaan osittain sisällytetty lainsäädäntöön, niin perintökaareen ja pankkitoiminnan säätelyyn kuin rikosoikeuteenkin. Ääripäässä ovat Iran tiukan islamistisine hallintoineen ja Saudi-Arabia täysin shariaan perustuvine rikosoikeusjärjestelmineen. Anniina Wallius, YLE24 (siirryt toiseen palveluun)