Hyppää sisältöön

Kilpikonnat ahtaalla Meksikon rannoilla

Maailman luonnonsäätiö (WWF) kehottaa Meksikoa ja Karibian alueen maita pikaisesti tehostamaan uhanalaisten kilpikonnien suojelua. Säätiön mukaan etenkin karettikilpikonnina tunnetut merikilpikonnat ovat vähentyneet dramaattisesti. Jos kilpikonnat katoavat, meren ja rannikon ekosysteemit voivat kärsiä pahoin.

Karettikilpikonnia oli vuonna 2004 puolet vähemmän kuin vuonna 2000, WWF varoittaa. Viime vuonna kilpikonnanpesiä löytyi Meksikosta alle 3 000, kun pesiä neljä vuotta aiemmin oli vielä 5 595. Aiemmin lajin on uskottu olevan elpymässä. Karettikilpikonna eli latinalaiselta nimeltään eretmochelys imbricata elää mm. Tyynenmeren, Atlantin ja Intian valtameren rannoilla. Uhanalainen karettikonna syö muun muassa meren pikkueläimiä. Esimerkiksi hait ja linnut taas syövät mielellään kilpikonnanpoikaisia. Kilpikonnien katoaminen tai selvä väheneminen vaarantaa rantojen koko ekosysteemin, WWF huomauttaa. Sen mielestä karettikilpikonnakannan hupeneminen pitäisi tutkia kunnolla. Uhanalaiset konnat kelpaavat koristeiksi Erittäin uhanalaiseksi julistetun lajin selviämistä vaikeuttavat muun muassa turismi, tehokalastus, saasteet ja salapyynti. Kilpikonnien lihaa ja munia himoitaan ruuaksi, ja nahka, kilvet ja monet muun konnien ruumiinosat kelpaavat vaate-, lääke-, koru- ja kosmetiikkateollisuudelle. Kilpikonnat käyvät hyvin kaupaksi myös täytettyinä esimerkiksi Singaporessa ja Filippiineillä. Meksikon rannoilla elää seitsemän kipikonnalajia. Joidenkin kanta on ollut elpymässä, mutta toisten tulevaisuus näyttää synkältä. Merikilpikonnat tarvitsevat pesintärauhan Karettikilpikonnat (engl . hawksbill) ovat kilpikonniksi keskikokoisia. Ne kasvavat harvoin yli 90 sentin pituisiksi, ja painavat yleensä 40 - 60 kiloa. Poikanen mahtuu ihmisen kämmenelle. Karettikonnilla on kaunis, yleensä rusehtava kilpi, jossa on tummia ja vaaleita laikkuja sekä viivoja. Eläimen vatsapuoli on vaalea, ja siinä voi olla mustia pilkkuja. Lajin tunnistaa etenkin sen päästä, sillä se on kapea ja muistuttaa nokkaa. Karettikilpikonnanaaraat saavat yleensä poikasia 2 - 3 vuoden välein. Naaraat pesivät rauhallisilla ja puhtailla rannoilla, ja häirittyinä keskeyttävät pesintänsä helposti. Yhdessä pesällisessä on jopa 160 munaa, ja pesällisiä on puolen vuoden pesintäkauden aikana keskimäärin neljä tai viisi. Kun poikaset ovat kuoriutuneet, ne sukeltavat noin vuodeksi mereen varttumaan. AP, YLE24 Karettikilpikonnan esittely (WWF:n verkkosivut) (siirryt toiseen palveluun) Karettikilpikonnan elinalueet (siirryt toiseen palveluun)