1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Monien taistelu jatkuu yhä

Kun Yhdysvaltain hallitus käytännössä päätti Vietnamin sodan aloittamisesta, vain kaksi senaattoria äänesti vastaan. Sen sijaan opiskelijoiden piiristä alkoi kasvava sodan vastainen liike, joka levisi ympäri maailman.

Yhdysvaltain puolustusministeriö arvioi puoli vuotta ensimmäisen ilmahyökkäyksen jälkeen, että riittävällä panostuksella sissit nujerrettaisiin vuodessa.

Alivoimaisen vihollisen ylivoimainen vastarinta kuitenkin yllätti Yhdysvallat. Puolustusministeriö oli arvioinut riittäväksi sotilasmääräksi 400 000 miestä. Kun sota päättyi vuonna 1975, Yhdysvaltain sotilaita oli kuollut ja haavoittunut yhteensä lähes tuo määrä. Sodan käännekohtana pidetään vuoden 1968 alkua, jolloin kansallinen vapautusrintama NLF valtasi suurhyökkäyksellä useita tärkeitä kaupunkeja; jopa Yhdysvaltain lähetystörakennus jäi hetkeksi sissien haltuun. Yhdysvaltain ja Etelä-Vietnamin joukot valtasivat alueet takaisin, mutta voimannäyttö antoi psykologisen yliotteen NLF:lle. Myöhemmin samana keväänä Yhdysvaltain sotilaat syyllistyivät verityöhön, joka jäi historiaan sodan julmuuksien symbolina. My Lain kylässä tapettiin lähes 350 aseetonta siviiliä. Yleiseen tietoon se tuli vasta seuraavan vuoden syksynä erään entisen sotilaan vaadittua toistuvasti asian tutkimusta. Asian tultua julki aloitettiin useita murha- ja salailututkimuksia, joista kuitenkin vain yksi johti tuomioon. Sen sai sotilaita johtanut luutnantti, ja hänkin pääsi vapaaksi jo ennen sodan loppumista. Runsaat 20 vuotta myöhemmin Yhdysvallat palkitsi mitalein kolme sotilasta, jotka olivat suojelleet My Lain asukkaita. Lupaus sodan lopettamisesta Nixonin vaalivalttina

My Lain verilöyly ja olemattomat seuraukset siihen osallistuneille lisäsivät voimakkaasti sodan epäsuosiota ja mielenosoituksia Yhdysvalloissa. Mutta tuolloin jo myös hallitus oli enemmän kuin halukas vetämään joukot kotiin. Pariisissa oli jo käyty rauhanneuvotteluja, jotka eivät kuitenkaan olleet tuottaneet tulosta.

Vietnamin sota painoi, kun Lyndon B. Johnson ilmoitti, ettei pyrkisi enää presidentiksi. Vaalit voittaneen Richard Nixonin ohjelmassa puolestaan oli suunnitelma siirtää sotatoimet vähitellen Etelä-Vietnamin hoidettaviksi ja kotiuttaa amerikkalaiset.

Pohjois-Vietnamin kanssa syntyikin pommituksen jälkeen sopimus, jonka mukaan Pohjois-Vietnam vetäisi tukensa NLF:ltä ja Yhdysvallat joukkonsa Vietnamista. Sen sijaan Yhdysvallat piti oikeuden Etelä-Vietnamin aseistamisen jatkamiseen, joskaan ei enää sen vahvistamiseen.

Kaksi vuotta myöhemmin Nixon ja ulkoministeri Henry Kissinger edelleen julistivat, että rauha oli käden ulottuvilla. Pian sen jälkeen Yhdysvallat kuitenkin pommitti ankarammin kuin koskaan Pohjois-Vietnamia ja Laosia, jossa Vietnamin sotaa osittain myös käytiin, kuten Kambozhassakin.

Vasta 1973 saatiin Pariisissa neuvoteltua pitävä rauhansopimus. Sisältö ei tuhopommituksista huolimatta poikennut olennaisesti aiemmasta neuvottelutuloksesta. Neuvottelijoille, Kissingerille ja Vietnamin Le Duc Tholle, myönnettiin samana vuonna Nobelin rauhanpalkinto, josta Le Duc Tho kuitenkin kieltäytyi, koska Vietnamissa ei vielä ollut rauhaa.

Kun Yhdysvaltain viimeiset sotilashelikopterit sitten nousivat Saigonin-suurlähetystön katolta vappuaattona 1975, sodan alkamisesta oli kymmenen vuotta. Yhdysvaltain sotilaita oli kaatunut yli 58 000. Vietnamilaisista kuolonuhreista on vain arvioita. Monet lähentelevät viittä miljoonaa. Valtaosa oli siviilejä. Sota vaatii yhä kuolonuhreja lähes päivittäin

Yhdysvaltain pudottamista yli 15 miljoonasta tonnista pommeja, miinoja ja muita räjähteitä arviolta kymmenes jäi sodan aikana räjähtämättä. Sodan jälkeen ne ovat tappaneet 38 000 ihmistä ja haavoittaneet sataa tuhatta, ennen muuta maanviljelijöitä pelloillaan sekä lapsia leikeissään.

Miinojakin piilevämpi tappaja ovat kasvimyrkyt, joilla Yhdysvallat pyrki tuhoamaan viidakoihin tuhotakseen sissien lehtevät huoltoreitit ja piilot. Etelä-Vietnamin alueelle pudotettiin ainakin 72 miljoonaa litraa myrkkyjä. Tällä uuden ajan poltetun maan taktiikalla tuhottiin muun muassa puolet Vietnamin mangrovemetsistä, kertoo kanadalainen tutkimus.

Vietnamissa käytetyistä myrkyistä pahinta oli dioksiinipitoinen Agent Orange, joka oli Yhdysvalloissa kehitetty nimenomaan trooppiseen sodankäyntiin. Koodinimi, "oranssi aine", oli peräisin tynnyrien oransseista tunnusnauhoista.

Pari vuotta sitten Yhdysvalloissa ilmestyi sotilaskoneiden lentopäiväkirjoihin perustunut selvitys, jonka mukaan Agent Orangea ja muita dioksiinimyrkkyjä levitettiin Vietnamin sodan aikana jopa nelinkertaisesti aiemmin arvioitu määrä. Hitaat vaikutukset näkyvät seuraavissa sukupolvissa

Agent Orangen vaikutuksien, muun muassa syöpä-, maksa- ja ihosairauksien, arviointi on hankalaa, koska niiden kehittyminen voi viedä jopa vuosikymmeniä. Dioksiini sinänsä tiedetään kuitenkin erittäin vaaralliseksi. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sillä on osuutta yli kolmanneksessa Yhdysvaltain syöpätapauksista.

Sikiöihin ja sukusoluihin vaikuttavan dioksiinin vaikutukset voivat myös periytyä seuraavalle sukupolvelle. Jopa puolen miljoonan lapsen arvellaan syntyneen vammaisina Agent Orangen vuoksi. Myrkystä sairastuneita tai vammautuneita vietnamilaisia lasketaan olevan tällä hetkellä elossa kaikkiaan kahdesta kolmeen miljoonaan.

Vietnamilaisten lisäksi Agent Orangelle altistui kaksi ja puoli miljoonaa amerikkalaissotilasta. Veteraaneille Yhdysvalloissa on maksettu nihkeästi korvauksia dioksiinimyrkytyksistä, mutta vietnamilaisille Yhdysvaltain hallitus on sanonut, ettei näillä ole riittävästi näyttöä korvausvaatimustensa tueksi.

Joukko vietnamilaisia vei viime vuonna asiansa Yhdysvalloissa ensi kertaa oikeuteen. Noin sata ihmistä vaatii joukkokanteella korvauksia yli 30 kemianalan yritykseltä, joiden tuotteita käytettiin Vietnamin sodassa. Yhdysvaltain hallituksen oikeus vapautti korvausvastuusta aiemmin tänä vuonna.

Anniina Wallius, YLE24 (siirryt toiseen palveluun) >>> Vietnamin talouden uusi aika >>> Sodasta 30 vuotta