1. yle.fi
  2. Uutiset

Talous kasvaa, köyhyys ei hellitä

Angolan talouden kasvuluvut ovat nousseet sodan päätyttyä kaksinumeroisiksi öljyn tuotannon kasvun ja korkean hinnan myötä. Kasvun hedelmät eivät kuitenkaan näy tavallisen kansan elämässä.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Angolan öljyntuotanto on rauhan myötä kasvanut rajusti ja maasta on tullut nopeasti Saharan eteläpuolisen Afrikan toiseksi suurin öljyntuottaja Nigerian jälkeen. Öljy on tuonut sekä runsaasti investointeja että talouskasvun, joka nousi viime vuonna 13,6 prosenttiin. Angola saa bruttokansantuotteestaan noin 45 prosenttia ja vientituloistaan 90 prosenttia öljystä.

Öljyntuotanto on kuusinkertaistunut 1980-luvulta ja ylittää jo miljoona tynnyriä päivässä. Sen uskotaan kaksinkertaistuvan tästäkin vuoteen 2008 mennessä. Uusia öljyvaroja on löytynyt runsaasti ja niitä ovat Angolan öljy-yhtiön Sonangolin rinnalla hyödyntämässä innolla ulkomaiset öljy-yhtiöt, tärkeimpänä yhdysvaltalainen Chevron Texaco. Suurin ostaja on USA.

Tunnetut öljyvarat ovat yli yhdeksän miljardia tynnyriä, mutta Angolan öljyministeriö ja ulkomaiset yhtiöt uskovat, että vasta osa on löydetty.

Öljyvarojen lisäksi Angolassa on mm. timantteja, rautaa, kultaa ja kuparia. Kaivossektori tuottaa noin 12 prosenttia BKT:stä, mutta toistaiseksi lähes koko summa tulee timanteista. Kansa odottaa yhä kasvun hedelmiä

Huima talouskasvu ei kuitenkaan juuri näy tavallisten angolalaisten elämässä. 70 prosenttia elää köyhyydessä ja YK:n kehitysohjelman UNDP:n vuoden 2002 inhimillisen kehityksen indeksissä Angola sijoittuu 177 valtion joukossa 166:nneksi. Viime vuonna neljännes angolalaisista kärsi ajoittain vakavasta ruokapulasta ja suuri osa kansasta elää yhä ruoka-avun varassa.

YK:n lastenavun järjestö Unicef toteaa, että olisi vähättelyä sanoa Angolan lapsikuolleisuuden olevan korkea, sillä tuhannesta angolalalaislapsesta 260 kuolee ennen viidettä ikävuottaan. Luku on maailman kolmanneksi pahin.

Erityisesti kurjuus koettelee maan syrjäisimpiä alueita. Toimeentulomahdollisuuksia on vähän ja yli puolet väestöstä työttömiä tai alityöllistettyjä. Inflaatio on 50 prosentin luokkaa eivätkä palkat pysy perässä. Perusterveydenhuoltoa on tarjolla vain joka kolmannelle eikä kolmanneksella ole käytössään puhdasta juomavettä. 15 prosentilla on sähköt, ja sähkökatkot ovat yleisiä. Reilu puolet lapsista käy koulua.

Hallitus on yhdessä avustusjärjestöjen kanssa yrittänyt parantaa tilannetta mm. järjestämällä lasten rokotuskampanjoita sekä kouluttamalla kymmeniä tuhansia opettajia ja terveydenhuoltohenkilöstöä. Urakka on kuitenkin mittava, sillä koulutettavien lähtötaso on alhainen, rakennukset ovat raunioina ja tarvikkeista on huutava pula. Kouluissa keskimääräinen luokkakoko on 45 oppilasta ja monien opettajien on hoidettava useita luokkia samanaikaisesti.

Ruoantuotanto kompuroi Angolalaisista 85 prosenttia saa pääasiallisen elantonsa viljelystä, mutta maatalouden osuus BKT:stä on alle 10 prosenttia. Angola on riippuvainen sekä ruoka-avusta että ruoan tuonnista, vaikka itsenäistyessään se oli lähes omavarainen. Maa oli esimerkiksi maailman neljänneksi suurin kahvintuottaja ja sen plantaaseilta kerättiin vuosittain noin 200 000 tonnin kahvisato. Nyt Angolan viljelykelpoisesta maaperästä viljeltyä on alle viisi prosenttia ja kahvintuotanto oli viime vuonna vain 5 000 tonnia.

Syynä ovat sekä pula resursseista siemenistä ja lannoitteista alkaen että kaikkialle maaperään sodan aikana kylvetyt miinat, joiden vuoksi ihmiset eivät uskalla ottaa peltomaata käyttöön. Angola on yksi maailman miinoitetuimmista maista, ja arviot miinojen määrästä liikkuvat jopa kuudessa miljoonassa.

Epidemiat vaivaavat - aidsin suhteen toivoa Monien muiden Afrikan maiden tavoin Angola on altis epidemioille, joista yksi esimerkki on keväällä yli 300 ihmistä surmannut Marburg-virustauti. Jatkuvana riesana ovat myös malaria ja unitauti. Malariaan sairastuu vuosittain noin 1,4 miljoonaa angolalaista ja yli 40 000 lasta kuolee tautiin. Sen sijaan aidsin suhteen Angola on eteläisen Afrikan valopilkku. Vaikka hiv-tartuntojen osuus on kansainvälisesti korkea, afrikkalaisittain se on alhainen, arviolta 3,9 prosenttia. Mm. naapurisa Namibiassa luku on 20 prosentin tietämissä. Angolan uskotaan välttyneen pahimmalta siksi, että sota eristi suuren osan väestöstä vuosikymmeniksi. Nyt lukujen pelätään kääntyvän nousuun liikkumavapauden parannuttua. Esimerkiksi Namibian rajan lähellä hiv-tartunta on jo noin joka kymmenennellä, kun se paikoin on alle prosentilla. Angola on käynnistänyt kampanjan taudin torjumiseksi, mutta vaikeutena ovat perusrakenteiden horjuvuus sekä köyhän väestön haavoittuvuus. YK varoittaakin, että Angola on aidsin suhteen veitsen terällä. Maa voi joko upota tuhoisan epidemian syövereihin tai onnistua pitämään sen kurissa. YK myös muistuttaa, ettei afrikkalaisittain alhaisten lukujen pidä tuudittaa ketään turvallisuudentunteeseen, sillä Maailman terveysjärjestö WHO pitää pandemiaa yleisenä uhkana väestölle, kun tartunta-aste ylittää prosentin. Konflikti jatkuu Cabindassa Vaikka rauha on pitänyt muualla Angolassa, sisällissota jatkuu yhä Cabindan öljymaakunnassa. Maakunta sijaitsee Kongojen välissä erillään muusta Angolasta ja cabindalaiset katsovat, että heillä on oma erillinen kulttuurinsa. Bakongo-kulttuuriin kuuluvat cabindalaiset aloittivat 1960-luvulla taistelun itsenäisyyden puolesta. Cabindan vapautusrintama FLEC katsoo, ettei maakunta ole kuulunutkaan Angolaan ja maa miehittää sitä laittomasti. Angolalle 300 000 asukkaan pikkuinen Cabinda on kuitenkin tärkeä, sillä maakunta tuottaa liki puolet maan öljystä ja uusista öljylähteistä monet ovat löytyneet juuri sieltä. Angola onkin vastannut itsenäisyysvaateisiin kovin ottein. MPLA:n joukot alkoivat kukistaa Cabindan kapinaa jo Angolan itsenäistyessä ja kiihdyttivät taisteluja, kun muualla Angolassa solmittiin rauha vuonna 2002. Hallitus lähetti Cabindaan kymmeniä tuhansia sotilaita, jotka alkoivat panna kapinoijia kuriin kovin ottein. Maakunnasta on kantautunut tietoja laajoista julmuuksista, mm. surmista, summittaisista pidätyksistä, raiskauksista ja muusta kidutuksesta. Yli 20 000 cabindalaista on paennut kotoaan. Vuonna 2003 Angola ilmoitti tuhonneensa FLEC:n sotajoukot, mutta ihmisoikeusloukkausten FLEC:n tukijoina pidettyjä vastaan kerrotaan jatkuvan. Kansainvälinen yhteisö ei ole juuri puuttunut Cabindan tilanteeseen, mikä on saanut monet puhumaan Angolan unohdetusta sodasta. Refugees International -järjestö arvioi, etteivät Cabindan öljyä ostavat maat, mm. Yhdysvallat ja Kiina, halua nostaa asiaa esille öljyintressiensä takia. Cabindan tärkeimmän ihmisoikeusryhmän Mpalabandan edustaja Raul Danda totesikin äskettäin, että öljy on ollut Cabindalle ennemmin kirous ja ongelmien lähde kuin ratkaisu ongelmiin. Dandan mukaan poliitikot pitävät öljyä henkilökohtaisena omaisuutenaan ja ulkomaiset yhtiöt näkevät Cabindan vain suurena öljykenttänä ymmärtämättä, että se on tuntevien ihmisten kotimaa, ja öljy on heidän. Katriina Töyrylä, YLE24 (siirryt toiseen palveluun) Korruptiosyytöksiä ja ihmisoikeusloukkauksia (siirryt toiseen palveluun) Taisteluja neljä vuosikymmentä (siirryt toiseen palveluun) Angola toipuu hitaasti sodasta (siirryt toiseen palveluun)

Satoja ihmisiä on kuollut ja kymmeniä tuhansia vammautunut vuosien varrella miinaräjähdyksissä. Miinanraivaus alkoi 1990-luvun rauhanponnistelujen aikana, mutta työ on hidasta ja vie vielä vuosia.

Hallituksen ja avustusjärjestöjen tuella maataloustuotanto tosin kasvoi viime vuonna yhdeksän prosenttia, mutta saatuakin satoa on vaikea saada markkinoille raunioituneen tieverkoston vuoksi. Etenkin sadekausina osa maasta on eristyksissä ja satoa jää mätänemään varastoihin. Kuljetusvaikeuksia kuvaa mm. YK:n ruoka-apujärjestön WFP:n arvio, että avun kuljettaminen maksaa Angolassa viisi kertaa niin paljon kuin konfliktin repimässä Sudanin Darfurissa. Pakolaiset palanneet - kotiuttaminen ontuu Sodan päättyessä pakolaisina eli yli neljä miljoonaa angolalaista, mutta valtaosa on palannut kotiin. Lähes kaikki maan sisällä eläneet on kotiutettu ja ulkomaillekin paenneista 310 000:sta yli puolet. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR aikoo lopettaa kotiuttamisohjelman ensi vuonna.

Vaikka saavutus on mittava, avustus- ja ihmisoikeusjärjestöt valittavat kotiuttamisen jääneen puolitiehen. Hallitus lupasi sodan päätyttyä turvata palaajien perustarpeet, mutta enemmistön osalta lupaukset eivät ole toteutuneet. Pakolaiset ovat joutuneet palaamaan oloihin, joissa ei ole työtä eikä peruspalveluja ja miinat estävät viljelyä sekä rakentamista.

Samaan aikaan WFP on joutunut supistamaan ruoka-annoksia ja avustettavien määrää, koska ei ole saanut riittävästi rahaa avustajamailta. Unicefin mukaan Angola kuuluu viiden pahiten hätäapuvajeesta kärsivän Afrikan maan joukkoon.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kertoo myös, että monet pakolaiset, etenkin ilman henkilötodistusta olevat, ovat joutuneet viranomaisten ahdistelemiksi tai kiristämiksi ja jopa seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi.

YK varoittaa, että tyytymättömyys on kasvantu pakolaisten keskuudessa ja monet kotiin palanneet ovat kehottaneet naapurimaissa yhä olevia lykkäämään paluutaan. Viime vuonna tavoitteena olleesta 90 000 pakolaisesta kotiutettiin vain 58 prosenttia. Entistä huolestuttavammaksi kasvavan tyytymättömyyden tekee se, että paluumuuttajien joukossa on lähes 80 000 entistä Unitan taistelijaa ja 360 000 heidän perheenjäsentään.

Lue seuraavaksi