Hyppää sisältöön

Uudenlaiset koukut säästävät kilpikonnia

Ympäristöjärjestö WWF ja norjalainen kalastuskoukkujen valmistaja Mustad työskentelevät yhteistyössä merikilpikonnien suojelemiseksi kalastukselta. Vuosittain satojatuhansia kilpikonnia joutuu vahingossa kalastajien saaliiksi, mutta kilpikonnat voidaan säästää käyttämällä rengasmaisia koukkuja.

WWF:n mukaan vahingossa kalastajien saaliiksi joutuminen on suurin yksittäinen uhka merikilpikonnille. Vuosittain jopa 200 000 valekarettikilpikonnaa ja 50 000 merinahkakilpikonnaa joutuu tonnikalaa, miekkakalaa tai muita kalalajeja pitkälläsiimalla kaupallisesti pyytävien kalastajien sivusaaliiksi. WWF ja Mustad toivovat rengasmaisten koukkujen käyttämistä edistämällä voivansa pelastaa jopa 90 prosenttia näistä kilpikonnista. Norjan WWF:n edustaja Rasmus Hansson sanoo, että pyöreät koukut ovat helppo ja tehokas tapa säästää kilpikonnat samalla, kun kalastus voi jatkua normaaliin tahtiin. Tavanomainen J:n mallinen koukku voi johtaa kilpikonnan tukehtumiseen tai sisäiseen verenvuotoon, jos eläin nielee sen. Ylhäältä auki jääneen O:n mallinen eli liki rengasmainen koukku ei sen sijaan vahingoita kilpikonnaa eikä kalaakaan ja se on helpompi irrottaa. Mustad on kehittänyt rengaskoukkuja 60 vuoden ajan ja sen uutta tämäntyyppistä koukkua käytetään jo useissa maissa. Koukku on suunniteltu siten, että se vain kiinnittyy kalan suupieleen ja on helppo irrottaa siitä. Hanssonin mukaan rengaskoukut ovat johtaneet myös 20 prosenttia parempiin kalansaaliisiin kuin J-koukut. Yhdysvalloissa kaupallisessa kalastuksessa saa käyttää vain rengaskoukkuja. WWF:n mukaan myös monet urheilukalastajat käyttävät rengaskoukkuja välttääkseen sivusaaliita, jotka normaalisti päästetään vapaaksi. Mustad toimittaa WWF:lle neljännesmiljoona rengaskoukkua käytettäväksi projekteissa mm. Malesiassa, Papua-Uusi-Guineassa, Mexicossa ja Ecuadorissa, joissa sivusaaliiksi joutuminen on vakava uhka kilpikonnille. Mustad haluaa WWF:n myös testaavan, millä tavoin rengasmaiset koukut vähentävät merilintujen joutumista vahingossa saaliiksi. Uhanalainen laji Kuusi seitsemästä merikilpikonnalajista on luokiteltu uhanlaisiksi tai äärimmäisen uhanalaisiksi ja kaikkien seitsemän lajin kauppa on kielletty uhanalaisten lajien kauppaa säätelevän Cites-sopimuksen nojalla. Merikilpikonnia uhkaavat paitsi kalastus pitkälläsiimalla ja verkoilla myös laiton pyynti kilpikonnien kilven ja lihan vuoksi sekä munien keräily. Merikilpikonnista suurin on merinahkakilpikonna Dermochelys coriacea, joka nykyisin on sukupuuton partaalla. Suurimmillaan jopa yli kaksimetrisiksi ja lähes tuhatkiloisiksi kasvavat merinahkakilpikonnat elävät avomerellä ja rantautuvat vain pesimäaikaan. Tärkeimmät pesimärannat ovat Surinamissa, Guineassa, Gabonissa, Mexicossa ja Costa Ricassa. Valekarettikilpikonna Caretta caretta puolestaan vaeltaa kilpikonnista eniten, minkä vuoksi sitä jää suuria määriä kalastajien pyydyksiin. Valekarettikilpikonna painaa keskimäärin 115 kiloa ja sen kilpi on keskimäärin reilut 90 senttiä. Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu valekarettikilpikonna on Välimeren alueen yleisin kilpikonna. Pesimäalueita on myös Intian valtamerellä sekä Tyynellä merellä Kaakkois-Aasiasta Australiaan. Liemikilpikonna Chelonia mydas kasvavaa jopa puolitoista-metriseksi ja 200-kiloiseksi. Lihansa vuoksi pyydettävä liemikilpikonna on äärimmäisen uhanalainen. Sen pesimäalueita on Afrikassa, Intiassa, Kaakkois-Aasiassa, Australiassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Välimerellä. Äärimmäisen uhanalainen on myös karettikilpikonna Eretmochelys imbricata, jota on pyydetty kilpensä kilpikonnanluun vuoksi. Se on yleensä alle metrin mittainen ja painaa 40 - 60 kiloa. Karettikilpikonna on levinnyt laajalle alueelle tropiikissa, vaikka yksilömäärät eivät olekaan suuria. Bastardikilpikonnat Lepidochelys kempii ja Lepidochelys olivacea ovat merikilpikonnista pienimpiä. Atlantinbastardikilpikonnan (Lepidochelys kempii) keskipituus on 69 cm ja paino 35- 40 kiloa. Lepidochelys olivacea on hivenen suurempi. Atlantinbastardikilpikonna on merikilpikonnista uhanalaisin. Se pesii ainoastaan Meksikonlahdella. Myös Lepidochelys olivacea on äärimmäisen uhanalainen. Sitä esiintyy Antilleilla, Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla, Länsi-Afrikassa, Intian valtameressä, Australiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Natator depressus -kilpikonna pesii ainoastaan Australiassa, minkä lisäksi sitä tavataan Indonesiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa. Se kasvaa noin metrin mittaiseksi ja 90-kiloiseksi. Kilpikonnalajia suojellaan Australiassa, mutta se on luokiteltu haavoittuvaksi rajoitetun pesimäalueensa vuoksi.