Bodomin oikeudenkäynti

Helluntaiyön verilöyly Bodom-järven rannassa kohautti kansakuntaa vuonna 1960. Kolmen nuoren surmaajaa ei saatu koskaan kiinni.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Uudet epäillyt ja motiivit komeilivat otsikoissa vuorotellen, kunnes asiasta kirjoittaminen vuosien ja vuosikymmenten aikana muuttui asialle omistautuneiden harrastukseksi.

Vuonna 2004 keskusrikospoliisi lähti kuitenkin murtamaan myyttiä.

Uudet tutkimusmenetelmät mahdollistivat vanhojen todisteiden entistä tarkemman tarkastelun. Etenkin nykyaikainen DNA-tutkimus kertoi poliisin mukaan murhayön tapahtumista aivan uutta tarinaa.

Neljän nuoren ryhmästä ainoana henkiin jäänyt Nils Gustafsson vangittiin 2.4.2004 Espoon käräjäoikeuden määräyksellä, 45 vuotta surmien jälkeen. Häntä epäiltiin todennäköisin syin kolmesta murhasta.

Syyttäjällä perisurullinen tarina

Uusissa tutkimuksissa vaihtoehtoja oli rajattu pois yksi kerrallaan, ja lopulta nuolet poliisin mukaan osoittivat Gustafssoniin. Nuorten teltassa ja Gustafssonin kengissä olleet verijäljet näyttivät tutkijoiden mukaan vääräksi vanhan teorian ryhmän ulkopuolisesta murhaajasta. Gustafssonin yön aikana saamia vammoja pidettiin luultua lievempinä, ja poliisin mukaan ne olivatkin joko syntyneet tappelussa tai itse aiheutettuja.

Oikeudenkäyntiä saatiin pidätyksen jälkeen odottaa melkein puolitoista vuotta. DNA-näytteitä kerättiin vanhoista todisteista ensin keskusrikospoliisin laboratoriossa ja sen jälkeen britannialaisessa rikoslaboratoriossa. Kaikkia verijälkiä ei kuitenkaan saatu tutkittua niiden runsauden ja ajan- ja rahanpuutteen vuoksi.

Kun oikeussaliin keräännyttiin viimein 16.8., kaikki teoriat ja motiivit oli jo käyty läpi tiedotusvälineissä moneen kertaan. Uusi myllytyskierros alkoi, kun syyttäjien esittelemät uudet todisteet ja todistajat käytiin läpi aina seuraavan päivän lööpeissä.

Syytteen perustelut tarjosivat legendalle perisuomalaisen surullisen selityksen. Siksi siihen aluksi myös uskottiin: Nuoret läträsivät viinan kanssa, ja miesten kesken oli syntynyt riitaa tytöistä. Kun Gustafsson jäi ilman seksiä ja kokonaan ulos porukasta, hänellä yksinkertaisesti napsahti päässä.

Draama jatkui ja sitä seurattiin rikostoimittajien välityksellä myös salin ulkopuolella. Syyttäjät toivat näytille yllätystodistajia, nuorten teltta pystytettiin uudelleen oikeussaliin ja koko oikeus jalkautui myös surmapaikalle saadakseen kuvan tapahtumista. Show oli täysin syyttäjien, mutta mitä pidemmälle käsittely jatkui, sitä selvemmäksi kävi, ettei lopullista iskua ole tulossa. Osan todisteista puolustus pystyi jopa kääntämään syyttäjää vastaan.

Käräjäoikeuden päätös vapautti Gustafssonin kaikista syytteistä. Samalla se runttasi syyttäjäpuolen perustelut miltei kohta kohdalta: Verijäljet tai DNA eivät todista Gustafssonin olleen teltan ulkopuolella, ne eivät rajaa pois viidennen henkilön läsnäoloa, silminnäkijöiden todistukset tukevat teoriaa ulkopuolisesta murhaajasta, seksin harrastamisesta tai mustasukkaisuuskohtauksesta ei ole näyttöä, nuorten miesten riidasta ei ole näyttöä, Gustafsson ei olisi loukkaantuneena kyennyt piilottamaan kenkiä, Gustafssonin muistinmenetys on lääketieteelliseltä kannalta mahdollinen...

Ennen tuomion julistamista tiedotusvälineissä esiintyneet asiantuntijat pitivät selvänä, että murhia mentäisiin seuraavaksi puimaan hovioikeuteen, oli käräjäoikeuden päätös mikä tahansa. Todisteiden monitulkintaisuus ja todistajien vakuuttavuuden puute jättivät liikkumavaraa kummallekin osapuolelle.

Syyttäjäpuoli ilmoitti kuitenkin, että se tyytyy käräjäoikeuden tuomioon. Se ei uskonut, että näyttö vakuuttaisi hovioikeuttakaan, ja huomioon oli otettava ihmisoikeudelliset seikat ja murhista kulunut pitkä aika. Perustelut nostivat pienen kritiikin aallon, sillä niiden katsottiin toisaalta laittavan alkuperäisen syyttämispäätöksen kyseenalaiseksi ja toisaalta sanovan, että Gustafsson oli kaikesta huolimatta syyllinen.

Kohu-uutisista kohuvaatimus Helpottunut Gustafsson pääsi löysästä hirrestä, jossa hän oli tasapainoillut yli puolitoista vuotta. Yleisen arvuuttelun polttopiste siirtyi alkuperäisiin esitutkinta- ja syyttämispäätöksiin. Oikeusoppineet antoivat oikeusprosessille puhtaat paperit ja pitivät käräjäoikeuden päätöstä hyvin perusteltuna. Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Pekka Koskinen näpäytti poliisia. Hänen mukaansa dramaattinen poliisitutkinta loi kuvaa, että DNA ja muut ihmeet tuovat vakuuttavaa näyttöä. Hiljaiseloa syytteiden hylkäämisen jälkeen viettänyt Gustafsson ilmoitti loppuvuodesta hakevansa valtiolta 137 000 euron korvauksia pidätettynä olemisesta ja matkustuskiellosta. Vaikka etukäteen tiedettiin, että korvauksia tullaan hakemaan ja maksamaan, summa oli yli odotusten. Siinä katsottiin olevan mukana kohun tuomaa bonusta. Lisäksi Gustafsson kertoi harkitsevansa syytteitä mediaa vastaan, mutta ei vielä nimennyt tiedotusvälineitä, jotka olivat hänen mielestään lipsuneet uutisoinnissaan.

Pitkän prosessin jälkeen Gustafsson saatiin liitettyä uudelleen syyttömien listalle, jossa suuri osa muistakin Bodom-tarinoiden henkilöistä jo oli.

Murhaaja on siis yhä selvittämättä. Teoriassa hän voisi olla vielä hengissäkin. Uusia todisteita ei luultavasti enää ilmaannu ja yllätystodistajatkin käytettiin melko pitkälti vuoden seuratuimmassa oikeussalidraamassa, eli henkeään ei kannata pidätellä. Toisaalta taas: murha ei vanhene koskaan.

Kansantaru tuotiin oikeussaliin

Lähteet: Ville Laakso, YLE24