Tsunamin tuhot

Tapaninpäivänä 2004 Kaakkois-Aasiassa sattunut tuhoisa tsunamikatastrofi heijasti synkän varjonsa vielä pitkälle vuoteen 2005. Yhdeksän richterin merenalaisen maanjäristyksen ja sitä seuranneiden hyökyaaltojen ennennäkemättömän suurten tuhojen korjaus kestää monin paikoin vielä tulevienkin vuosien puolelle.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Hyökyaaltokatastrofissa kuoli yli 230 000 ihmistä ainakin 12 maassa. Pahiten luonnonmullistus koetteli Indonesiaa, Sri Lankaa ja Intiaa. Tsunami vaati kuolonuhreja kuitenkin myös useiden tuhansien kilometrien päässä maanjäristyskeskuksesta sijaitsevaa Afrikan itärannikkoa myöten. Jos vielä vuoden 2005 alussa tsunamin tarkan tilannekuvan piirtyminen tuntui kestävän pitkään, niin kriisiin liittyvä inhimillinen katastrofi koskee edelleen, vuosi katastrofin jälkeen, miljoonia ihmisiä. Yksin Kansainvälinen Punainen Risti kertoo antaneensa tsunamialueella ruokaa, vettä, terveyspalveluita, suojaa ja koteja vuoden kuluessa kaikkiaan noin kahdelle miljoonalle ihmiselle. Tuhoista kärsineiden alueiden jälleenrakennus on ollut hidasta. Esimerkiksi maanjäristyskeskuksen välittömässä läheisyydessä Indonesian Acehissa vielä satojen tuhansien ihmisten arvioidaan olevan edelleen ilman kotia ja työtä. Näiden perustarpeiden ohella avustustöissä on pyritty panostamaan infrastruktuurin palauttamiseen ja koulutukseen, ihmisten henkisen avun tarpeesta puhumattakaan.

Tiedonvälitys haki uusia reittejä Suomessa tsunamin kokemusten perusteella Internetin hyödyntämistä kriisitiedottamisessa pohtinut työryhmä suositteli heinäkuun alussa julkaisemassaan selvityksessä erityisen tilannekuvaportaalin perustamista perustietojen jakamiseksi ja kansalaisten ohjaamiseksi yksityiskohtaisemmille verkkosivuille. Myös tulevaisuuden kriisien hoidossa tieto on tärkeässä asemassa. Moderni viestintäteknologia osoitti voimansa tsunamikatastrofin yhteydessä. Tiedonkulku haki uusia muotoja ja reittejä. Ihmiset saattoivat seurata ja välittää Internetissä tietoja globaalin mittakaavan saavuttaneesta katastrofista parhaimmillaan jopa luotettavammin ja nopeammin kuin viestintäyhtiöiden muodostamassa mediakentässä pystyttiin. Tällaisena esimerkkinä toimi muiden muassa harrastussukeltajien ylläpitämä sukellus.fi-sivusto. Silti perinteinenkin verkkomedia löi kriisin aikaan kävijäennätyksiään. Vielä tänäkin päivänä merkittävää osaa Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofiin liittyvästä tiedonvaihdosta ja muun muassa avustuskeräyksistä ylläpidetään pitkälti Internetin voimin. Valtioneuvoston Aasian tsunami -sivut (siirryt toiseen palveluun) Suomen Punaisen Ristin Aasian tsunami -sivut (siirryt toiseen palveluun) Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintaselostus (pdf-tiedosto) (siirryt toiseen palveluun) Ruotsin katastrofikomission tsunamisivut ja –raportti (ruots.) (siirryt toiseen palveluun) YK:n tsunamisivut (engl.) (siirryt toiseen palveluun) YK:n ruokaohjelman WFP:n karttakuva tsunamin vaikutusalueesta (pdf-tiedosto, engl.) (siirryt toiseen palveluun) Maailman terveysjärjestön WHO:n sivut Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofista (engl.) (siirryt toiseen palveluun) Oxfam-avustusjärjestön Etelä-Aasian tsunami -sivut (engl.) (siirryt toiseen palveluun) Kehitysyhteistyöjärjestö Planin raportti lasten roolista tsunamin jälkitoimissa (pdf-tiedosto, engl.) (siirryt toiseen palveluun) Juha Vuohelainen, YLE24 (siirryt toiseen palveluun)

Avustuspotin jako haastavaa YK:n arvio on, että jälleenrakennus Aasian tuhoalueilla voi kestää kymmenen vuotta. Tsunamin murjomille maille on luvattu kansainvälistä apua miljardien eurojen arvosta. Avustusjärjestöt ovat kuitenkin arvostelleet avun menneen enimmäkseen vauraille, kun taas kaikkein köyhimmät uhrit ja erityisesti lapset ovat usein jääneet heikoimpaan asemaan. Brittiläisen avustusjärjestö Oxfamin joulukuisen arvion mukaan vain joka kolmas tsunamikatastrofissa kodittomaksi jääneistä 1,8 miljoonasta ihmisestä oli päässyt vuoden kuluessa asumaan omaan kotiin. Suuri osa kodittomista joutuu edelleen asumaan teltoissa, kun valtiot ovat jahkailleet uusien asuinalueiden kohdentamisessa, rakennusaineista on ollut pulaa ja kulkuyhteydet pysyneet heikkoina. Kaakkois-Aasian luonnonmullistus kosketti erityisellä tavalla myös länsimaita. Suomalaisia katastrofissa menehtyi kaikkiaan 178. Heistä pääosa oli Thaimaassa lomailevia turisteja. Vuoden 2005 lopussa kateissa oli edelleen seitsemän suomalaista. Uhreista 162 oli kotiutettu Suomeen – heistä 161 Thaimaasta ja yksi Sri Lankasta. Lisäksi Thaimaasta oli kuljetettu Ruotsiin seitsemän suomalaista tsunamiuhria ja yksi Kreikkaan. Yksi Suomen kadonneiden listalla ollut uhri haudattiin Thaimaassa.

Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofi johti laajuutensa vuoksi useisiin arviointiraportteihin, joissa on ruodittu tarkoin eri tahojen toimintaa. Itse tapahtuma, valtaisa luonnonmullistus, ei luonnollisesti ollut vältettävissä, mutta opiksi on yritetty ottaa muun muassa sopimalla tsunamivaroitusjärjestelmien perustamisesta eri puolille maailmaa.

Seismologian asiantuntijat pitävät mahdollisena, että tapaninpäivän 2004 maanjäristyksen kaltainen kauhukuva voi toistua. Katastrofivalmiutta olisikin parannettava monelta kantilta. Myös Kansainvälinen Punainen Risti on korostanut, että suoranaisen hätäavun lisäksi ihmiset ja yhteisöt tarvitsevat sekä apua jälleenrakennukseen että koulutusta seuraavia katastrofeja varten.

Raportit puuttuivat ongelmiin Myös hallitusten ja viranomaisten roolia on tutkittu kriittiseen sävyyn. Esimerkiksi Ruotsissa valtionjohdolle sälytettiin joulukuun alussa julkaistussa raportissa moitteita. Tsunamissa kuoli yli 520 ruotsalaista – eniten kaikista länsimaista. Katastrofikomissio piti pääministeri Göran Perssonia päävastuullisena viranomaisten epäonnistumiseen kriisin hoidossa. Myös Ruotsin ulkoministeriötä moitittiin täysin puutteellisista kriisivalmiuksista. Suomessa Aasian luonnonkatastrofin hoitoa kritisoitiin kesäkuisessa lautakuntaraportissa erityisesti heikosta tiedonkulusta. Kiitoksiakin jaettiin. Niitä sai muun muassa nopeasti toteutettu ilmasilta, jonka ansiosta säästettiin ihmishenkiä ja kotiutettiin kriisialueelta tammikuun alkupäiviin mennessä vajaat 3 000 ihmistä.

Ruotsin tapaan myös Suomessa ulkoministeriö kantoi operatiivisena ministeriönä vastuun osittaisista puutteista, joita sen katastrofin hoidossa paljastui. Ongelmia havaittiin valmius- ja johtamisjärjestelmässä, tiedon keräämisessä ja kulussa sekä tiedotuksessa.

Tsunamituhoja korjattiin koko vuosi