Lapsettomuus koskettaa monia

Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut. Lastenhankintaa lykätään entistä myöhemmäksi, mikä vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja lisää hedelmöityshoidon tarvetta.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Tahaton lapsettomuus on yleistynyt Suomessa viime vuosina ja koskettaa arviolta noin 15:tä prosenttia hedelmällisessä iässä olevista pareista. 30 - 39-vuotiaista parisuhteessa elävistä naisista joka viides on kokenut vaikeuksia tulla raskaaksi. Vaikka julkinen keskustelu hedelmöityshoidoista on keskittynyt lähinnä kiistelyyn siitä, tuleeko hoidot sallia naispareille ja yksin eläville naisille, heidän osuutensa hoitoa hakevista on ollut pieni, vuosittain muutaman prosentin luokkaa. Valtaosa hoidoista annetaan miehen ja naisen muodostamille pareille. - Keskivertoasiakkaamme ovat vähän päälle kolmekymppisiä pariskuntia, jotka ovat yrittäneet saada lasta tuloksetta parin kolmen vuoden ajan. Naisella munasolun irtoaminen voi olla epäsäännöllistä ja miehellä taas siittiöiden määrä ja liikkuvuus on alentunut, kertoo helsinkiläisen Felicitas-klinikan lääkäri Aarne I. Koskimies. Klinikalla hoidossa olevien naisten keski-ikä on hänen mukaansa noin 34 vuotta. Asiakkaiden ikähaitari on paristakymmenestä vuodesta 45:een. Kaksikymppisillä naisilla lapsettomuutta voivat aiheuttaa endometrioosi tai vauriot munatorvissa. Koeputkihedelmöitys tehokkain hoitomuoto Hedelmättömyyden syistä noin kolmasosa liittyy mieheen ja kolmasosa naiseen. Joka kolmannessa tapauksessa hedelmättömyyden syy jää epäselväksi. Lapsettomuutta voidaan kuitenkin hoitaa monella tapaa. Noin puolet pareista saa lapsen kolmen hoitoyrityksen aikana.

Lapsettomuushoidot jaetaan kolmeen ryhmään: leikkaushoitoihin, hormonihoitoihin ja avusteisiin hedelmöityshoitoihin. Yleisin hoitomuoto on munasolun irrotus lääkkein. Hormonihoito voidaan yhdistää muihin menetelmiin tai sitä voidaan antaa yksinään.

Sekä naisen että miehen hedelmättömyyttä hoidetaan myös leikkauksin. Leikkaushoidolla voidaan esimerkiksi poistaa naiselta vatsaontelosta endometrioosipesäkkeitä tai kohtuontelosta alkion kiinnittymistä estäviä lihaskasvaimia.

Keinosiemennyksessä eli inseminaatiossa siittiöitä ruiskutetaan ovulaation aikaan kohtuonteloon, jolloin ne pääsevät helposti munatorviin hedelmöittämään munasolun.

Tehokkain hoitomuoto on nykyään koeputkihedelmöitys (IVF), jota voidaan käyttää lähes kaikissa lapsettomuusongelmissa. Siinä naisen munasarjoihin kasvatetaan hormonihoidon avulla useita munarakkuloita ja niistä kerätyt munasolut hedelmöitetään kehon ulkopuolella viljelymaljassa.

Kun hedelmöityneet munasolut ovat jakautuneet alkioiksi, ne siirretään takaisin kohtuun. Alkioita tulee usein enemmän kuin kohtuun voidaan kerralla siirtää. Tällöin ylimääräiset hyvälaatuiset alkiot voidaan pakastaa mahdollista myöhempää hoitoa varten.

Uusin hoitomuoto on munasolujen keräys munasarjoista ilman edeltävää hormonihoitoa (IVM). Munasolut kypsytetään laboratoriossa ja hedelmöitetään seuraavana päivänä.

Koeputkihedelmöityksen yhteydessä voidaan tehdä myös mikrohedelmöitys (ICSI). Siinä yksi siittiö ruiskutetaan suoraan munasolun sisään. Menetelmää käytetään silloin, kun miehellä on vähän siittiöitä tai ne ovat huonolaatuisia. Siittiöitä voidaan ottaa neulan avulla myös miehen lisäkiveksistä tai kiveksistä. 1990-luvun alussa käyttöön otettu tekniikka on mullistanut miehestä johtuvan lapsettomuuden hoidon ja vähentänyt luovutetun siemennesteen tarvetta.

Isyyslaki ei tunne hedelmöityshoidolla isäksi tulemista Koeputkihedelmöityksiä on tehty Suomessa jo 1980-luvulta lähtien. Ensimmäinen koeputkilapsi Antti Eemeli Kujala syntyi vuonna 1984. Alkion kyseisessä hoidossa siirtänyt Koskimies katsoo, että hedelmöityshoidoista pitäisi jo saada laki. Alan tutkimustyö etenee nopeasti, ja hoitomuodot kehittyvät. Lainsäädäntöä tarvitaan myös asianosaisten turvaksi. - Isyyslakiin on samanaikaisesti saatava muutos, että sosiaalinen isä on se juridinen isä. Eli jos hedelmöityshoitoa annetaan luovutetuilla siittiöillä, niin oikea isä olisi perheessä oleva isä, Koskimies sanoo. Nykyisessä isyyslaissa ei ole otettu huomioon tilanteita, joissa lapsi syntyy hedelmöityshoidon tuloksena. Lain kirjaimellinen tulkinta voi johtaa siihen, ettei isyyttä voida vahvistaa: Kun hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja siittiöitä, äiti ja luovuttaja eivät ole olleet yhdynnässä, mikä lain mukaan on edellytys isyyden vahvistamiselle. Toisaalta lapsi ei myöskään polveudu miehestä, joka on äidin ohella antanut suostumuksensa hoitoon. Hedelmöityshoitolakia ja isyyslain muutosta tarvitaan siksi, että jo hoitoon ryhdyttäessä tiedettäisiin, miten lapsen isyys aikanaan järjestyy. Tarkoituksena on, että äidin kanssa parisuhteessa elävästä miehestä tulee lapsen isä ja että lapsen ja sukusolujen luovuttajan välille ei synny oikeudellista suhdetta. Laki myös turvaa isyyssuhteen pysyvyyden. Äitiyden määräytymisessä vastaavanlaista epäselvyyttä ei ole, sillä äidiksi katsotaan nainen, joka on synnyttänyt lapsen, vaikka lapsi olisikin saanut alkunsa luovutetusta munasolusta. Koskimiehen mielestä lakia tarvitaan myös monien käytännön seikkojen säätelyssä, esimerkiksi siinä, miten kauan sukusoluja ja alkioita voidaan pitää pakastettuina. Esityksen mukaan luovutettujen sukusolujen ja alkioiden varastoinnin enimmäisaika olisi kymmenen vuotta. Jos luovuttaja peruuttaa aiemmin suostumuksensa niiden käytölle, ne on hävitettävä. Omien sukusolujen ja alkioiden varastoimiselle ei esitetä enimmäisaikaa. Hedelmöityshoitolakia on valmisteltu Suomessa parikymmentä vuotta. Kaikissa muissa Pohjoismaissa hedelmöityshoitojen antamisesta on säädetty erillinen laki. Anni Turunen, YLE24 (siirryt toiseen palveluun) >>> Hedelmöityshoidot kuumentavat tunteita eduskunnassa (siirryt toiseen palveluun) >>>

Lähteet: Sukusoluja ei voisi enää luovuttaa anonyymisti