1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Diktatuuri ja väkivalta leimanneet Kongon historiaa

Kongoa on siunattu valtavilla luonnonvaroillla, mutta tähän mennessä ne ovat koituneet lähinnä maan kiroukseksi. Kongon historiaa on leimannut kamppailu rikkauksien hallinnasta, ja tavalliselle kansalle tämä on tuonut väkivaltaa, valloituksia ja diktatuuria.

Kongosta löytyy öljyä, timantteja, kultaa, kuparia, kobolttia ja monia muita arvokkaita mineraaleja. Kongossa myös kasvaa puolet Afrikan metsistä ja maa sijaitsee maailman toiseksi suurimman sademetsän sekä Afrikan toiseksi pisimmän joen maisemissa. Maa kykenisi tuottamaan vesivoimaa koko maanosan tarpeisiin.

Rikkauksien houkuttamana Belgian kuningas Leopold II valtasi Kongon vuonna 1885 henkilökohtaiseksi omaisuudekseen. Hän keräsi itselleen suuret rikkaudet käyttäen kongolaisia orjatyövoimana. Jopa kymmenen miljoonan kongolaisen arvioidaan kuolleen julmuuksissa.

Ne johtivat kansainvälisiin vastalauseisiin ja vuonna 1908 Belgian parlamentti pakotti kuninkaan luovuttamaan Kongon Belgian siirtomaaksi. Olot kohenivat, mutta valta ja luonnonvarat pysyivät belgialaisten käsissä aina kesäkuuhun 1960 asti. Tuolloin Kongon nationalistinen liike painosti Belgian antamaan siirtomaalleen itsenäisyyden.

Demokratia jäi lyhyeksi

Kongossa järjestettiin monipuoluevaalit, jotka voitti Patrice Lumumban MNC-puolue. Lumumba nousi pääministeriksi ja kilpailevan Abako-puolueen johtaja Joseph Kasavubu presidentiksi.

Maassa puhkesi kuitenkin kapinoita ja luonnonvaroiltaan rikas Katangan maakunta pyrki itsenäisyyteen Moise Tshomben johdolla. Konfliktiin sekaantuivat Belgia ja Yhdysvallat, joita ei miellyttänyt vasemmistosuuntautunut Lumumba.

YK lähetti maahan rauhanturvaajia, mutta ne eivät suostuneet Lumumban pyyntöön kukistaa Katangan kapina. Lumumba syytti YK:ta Katangassa toimivien eurooppalaisten yritysten tukemisesta ja pyysi tukea Neuvostoliitolta.

Kasavubu kuitenkin syrjäytti Lumumban kenraali Joseph-Désiré Mobutun johtamassa kaappauksessa ja Lumumba pakeni.

Mobutun joukot ottivat hänet kiinni ja luovuttivat Tshomben käsiin Katangaan. Siellä hänet murhattiin tammikuussa 1961. Belgian ja Yhdysvaltojen on epäilty sekaantuneen surmaan. Vuonna 2002 Belgia pyysi anteeksi rooliaan tapahtumissa.

Lumumban kuoltua Katangan itsenäisyyskapina päättyi ja Tshombesta tuli pääministeri. Vuonna 1965 Mobutu kuitenkin kaappasi vallan itselleen. Diktaattori kahmi miljardeja

Mobutusta tuli häikäilemätön diktaattori, jonka 32-vuotinen valtakausi merkitsi ihmisoikeusloukkauksia, sortoa, henkilökulttia, nepotismia ja korruptiota. Omille tileilleen Mobutu kahmi miljardien omaisuuden samaan aikaan, kun maan velkataakka kasvoi ja kansa eli kurjuudessa.

Rauhansopimus syntyi vuonna 2002 ja ulkomaat vetivät Kongosta joukkonsa. MLC ja RCD saivat edustuksen hallitukseen sekä varapresidenteiksi, joita on yhteensä neljä. Joulukuussa 2005 hyväksyttiin kansanäänestyksessä uusi perustuslaki, joka avasi tien vaaleille.

Rauhansopimuksen myötä sissit piti riisua aseista tai yhdistää kansalliseen armeijaan, mutta aseriisunta on takkuillut ja väkivaltaisuudet jatkuneet.

Taistelut, ryöstely ja julmuudet jatkuvat Suuri osa kansasta elää kurjuudessa EU yrittää auttaa Kongoa kriisistä (siirryt toiseen palveluun)Katriina Töyrylä, YLE24 (siirryt toiseen palveluun)

Mobutu lakkautti monipuoluejärjestelmän sekä muutti vuonna 1971 Kongon nimeksi Zaire. Omaksi nimekseen hän otti Mobutu Sésé Seko Nkuku Ngbendu wa za Bangan.

Kylmän sodan aikana Mobutu varmisti itselleen länsivaltojen tuen antikommunistisella politiikallaan. Hän muun muassa tuki Angolan vasemmistohallitusta vastaan taistelleita sissejä.

1990-luvulle tultaessa länsimaiden into tukea Mobutua hiipui ja Mobutua alettiin painostaa demokratiaan. Mobutu lupailikin tätä, mutta piti vallan käsissään aina vuoteen 1997 asti.

Mobutun syrjäyttäminen ei tuonut demokratiaa

Mobutun vastustajien tilaisuus koitti vuonna 1996, kun Ruandan ja Ugandan joukkoja tunkeutui Kongoon jahtaamaan rajan yli paenneita sissejä, mm. Ruandan kansanmurhaan osallistuneita äärihutuja.

Maat tukivat myös Kongon kapinallisia, joita johti Laurent-Désiré Kabila. Vuonna 1997 sissit valtasivat Kinshasan ja Mobutu pakeni maasta. Hän kuoli syöpään Marokossa.

Kabilan hallinto nimitti maan jälleen Kongon demokraattiseksi tasavallaksi. Kabilan ja hänen aiempien liittolaistensa välillä puhkesi kuitenkin kiistoja, jotka pian yltyivät sisällissodaksi.

Sotaa kiihdytti ulkomaiden sekaantuminen. Uganda ja Ruanda tukivat MLC- ja RCD-sissiliikkeitä, kun taas Kabila sai tuekseen Angolan, Namibian ja Zimbabwen joukkoja. Myös Burundi jahtasi Kongossa omia hutukapinallisiaan. Enimmillään ulkomaisia sotilaita oli Kongossa kymmeniä tuhansia.

Vuonna 2001 Kabila murhattiin ja valtaan nousi hänen 30-vuotias poikansa Joseph. Hän oli ollut mukana isänsä sissiliikkeessä ja sittemmin armeijassa.

Isänsä kuoltua Kabila kuitenkin yllätti monet ilmoittamalla pyrkivänsä rauhaan ja demokratiaan.