Kulttuuriministeri Saarela julkisuuden hampaissa

Kulttuuriministeri Tanja Saarela katsoo joutuneensa silmätikuksi missitaustansa takia. Toimittaja Taina Westin kanssa tekemässään tuoreessa kirjassa Saarela kertoo saaneensa jatkuvasti todistella pätevyyttään sekä tiedotusvälineille että muille poliitikoille.

Saarela (kesk.) valittiin kulttuuriministeriksi puoluetoverinsa Anneli Jäätteenmäen johtamaan hallitukseen vuonna 2003. Keskustan ministeriäänestyksessä hän peittosi Hannu Takkulan, joka vasta ilmestyneen kirjan mukaan pyysi Saarelaa (silloista Karpelaa) väistymään ministeritieltään.

Karpela oli kuitenkin saanut kolmanneksi eniten ääniä eduskuntavaaleissa, eikä halunnut luopua tarjotusta ministerinsalkusta, vaikka arvelikin Jäätteenmäelle, että valinnasta nousee "jumalaton meteli."

Missi ei hevillä pääse menneisyydestään Entinen Miss Suomi oli jo aiemmin saanut tuta, mitä mieltä julkinen sana oli kauneuskuningattaren ja mallin poliittisesta urasta. Kuoppainen yhteistyö tiedotusvälineiden ja muiden poliitikkojen kanssa oli alkanut jo vuonna 1999, kun Karpela pääsi eduskuntaan ensi yrittämällä. Ministeriys ei vähentänyt arvostelua, ja ymmärtämättömänä typykkänä kohteleminen korpeaa ministeriä selvästi. Puoluekoneiston ulkopuolelta ministeriksi noussut Saarela ole aina saanut tukea omasta puolueestaankaan. Etenkin homoliitoista, eläintensuojelusta, naispappeudesta ja hedelmöityshoidoista hän on varsin eri mieltä kuin monet keskustalaiset. Kauneus ei ole älykkyyden tai pätevyyden este Keskiviikkona ilmestyneessä kirjassa Elämisen sietämätön keveys toimittaja Taina West kirjoittaa keskusteluistaan kulttuuriministerin kanssa jutustelevaan tyyliin ja samalla melko kritiikittömästi. Yhdeksi keskeiseksi teemaksi nousee pohdinta siitä, miksi kaunis ja nuorehko nainen joutuu vähätellyksi, vaikka hoitaisi työnsä siinä missä muutkin. West puolustaa Saarelaa ja kysyy muun muassa, onko sosionomiksi opiskellut entinen missi epäpätevämpi kansan asioiden hoitaja kuin esimerkiksi pitkän matkan juoksija Lasse Virén (kok.). Elämisen sietämättömässä keveydessä West myös arvioi, että viihdelehdistön välittämä kuva Saarelasta on hyvin on toisenlainen kuin muun median. Iltapäivä- ja sensaatiohakuisissa lehdissä on riepoteltu muun muassa kulttuuriministerin ulkonäköä, rakkauselämää ja paineensietokykyä, kun taas esimerkiksi paikallislehdissä ministeri on näkynyt esimerkiksi urheilutalon vihkijänä tai lapsille vahingollisten nettisivujen sulkijana. Kun Saarela esimerkiksi jakoi lastenkulttuurin valtionpalkinnon, Itä-Savo-lehti mainitsi ministerin neljännessä kappaleessa. Iltalehti taas keskittyi jo otsikossa ja ingressissä ministerin hiustenväriin. Saarela on hakenut julkisuutta myös itse

Vaikka Saarela valittaakin olevansa lehdistön hampaissa, ei jatkuva julkisuus ole pelkästään tiedotusvälineistä lähtöisin.

Saarelan on usein kerrottu kutsuneen tiedotusvälineitä seuraamaan elämänsä käänteitä. Hän on myös antanut avomielisiä haastatteluja muusta kuin viranhoidostaan. Tällainen ei välttämättä lisää ministerin uskottavuutta, jos se muutoinkin on koetuksella.

Westin ja Saarelan yhteisessä kirjassa onkin paitsi asiaa, paikoin myös hiukan selittelyn makua. Kirja antaa kuitenkin elävän kuvan Saarelan kokemuksista politiikassa.