Vinyyli on löytänyt uuden sukupolven

Vinyyliset äänilevyt eivät suostu katoamaan, vaikka esimerkiksi c-kasetit ja kelanauhurit on kuopattu. Briteissä vinyylikauppiaat odottavat jopa pääsevänsä tanssimaan cd-sinkkujen haudalla.

kulttuuri

Vinyylin selviytyminen on monen osasen summa: vaikka levyjen tuotanto lopetettiin äkkijyrkästi 1980-luvun loppupuolella, yksityisomistukseen siirtyneitä tehtaita on hoidettu kuin vanhoja autoja.

Pelastajaksi tulivat DJ:t, joiden käyttämät 12 tuumaiset sinkut pitivät tehtaita pystyssä ja houkuttivat uuden sukupolven ääni-insinööreja alalle. Toisaalta myös kustantajat kuten Simply Vinyl ostivat musiikkijäteiltä oikeuksia vinyylijulkaisuihin.

2000-luvulla vinyylisinkkujen myynti Briteissä on lähes seitsenkertaistunut. Vaikka osuus suurten kauppaketjujen myynnistä onkin vain prosentin luokkaa, pienempien liikkeiden kohdalla puhutaan jo kymmenistä prosenteista.

Jossain määrin on kyse Britannian musiikkimarkkinoiden omasta ilmiöstä, Ilkka Kujansivu SonyBMG:n myynnistä kertoo.

- Vinyyli sopii formaattina rockille, joka myy Briteissä hyvin. Esimerkiksi Suomessa myydään enemmän metallia, jonka osalta vinyyli on vähemmän merkityksellinen, hän sanoo.

Vinyyli on kuitenkin löytänyt jälleen asiakaskuntansa. Sen äänenlaatua pidetään lämmöltään ylivertaisena cd:seen ja mp3:een verrattuna - ja vinyylilevyt suurine kansineen miellyttää monia pelkästään esineinä.

Joka formatille löytyy omat käyttäjät ja käyttötarkoitukset.

- Vinyylilevyjen kuuntelu on aktiivisempaa toimintaa, joka vaatii kuuntelijalta enemmän vaivannäköä. CD on yleisin ja helpoin tapa, jos haluaa viedä musiikkia vaikka kaverin luo kuunneltavaksi. Digitaalinen musiikki taas on sopivin kannettavien soitinten formaatti, Kujansivu sanoo. Vinyyli kesti Neuvostoliiton hajoamisenkin Yksi vinyyliteollisuuden selviytyjistä on tehdas Lodenicessa Tshekin tasavallassa. Se oli aikoinaan Neuvostoliiton tärkein vinyylilevyjen valmistaja, ja silloiseen tyyliin alueella valmistettiin kaikki tarvittava. Vuonna 1993 yksityisomistukseen siirtynyt tehdas palvelee nyt pieniä levymerkkejä ja valmistaa vinyylejä kevyistä 140 gramman painoksista paksuihin 200 grammaisiin saakka. Myös Suomessa vinyylijulkaisuja tekevät pienet toimijat, usein yhteistyössä suurten yhtiöiden kanssa. Esimerkiksi Egotripin Matkustaja-levyn vinyylipainos on levykauppa Keltaisen jäänsärkijän ja SonyBMG:n yhteistyötä. Painoksia tehdään yksinkertaisesti siitä syystä, että niille on kysyntää. - Isojen yhtiöiden osalta on kyse hallinnollisesta asiasta. Vinyyleillä on vain rajalliset mahdollisuudet, mutta pienkauppiaat tuntevat toisensa ja musiikkimessut hyvin, SonyBMG:n Kujansivu kertoo. CD-sinkut katoavat ajan myötä varsinkin nettilevityksen paineessa, mutta lähiaikojen kysymyksestä ei Kujansivun mielestä ole kyse. Yhtäaikaa sympaattinen ja laadukas vinyyli ei sen sijaan suostu unohtumaan. YLE24, Telegraph