Otsonikerroksen suojelu ja ilmastonmuutos kytköksissä

Otsonikerroksen suojelua koskevan Montrealin sopimuksen osapuolet keskustelevat tällä viikolla Delhissä keinoista yhdistää otsonikerroksen suojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.

luonto

Yläilmakehän otsonikato ja ilmastonmuutos ovat kytköksissä toisiinsa, mutta Suomen ympäristöministeriö odottaa Delhin yhteistyöneuvotteluista hankalia. Sen mukaan monet maat vastustavat yhteistyön syventämistä Montrealin sopimuksen ja kasvihuonekaasujen päästöjä rajoittavan Kioton sopimuksen välillä.

Ministeriön mukaan ongelmana ovat erityisesti HCFC-yhdisteet, jotka ovat tulleet korvaaviksi kemikaaleiksi otsonikerrosta tuhoavien kemikaalien tilalle. HCFC-yhdisteiden käyttö on lisääntynyt rajusti kehitysmaissa ja aineilla käydään myös laitonta kauppaa.

Yhdisteet ovat kuitenkin osoittautuneet voimakkaiksi kasvihuonekaasuiksi, jotka lisäävät ilmastonmuutosta, ministeriö kertoo.

Delhissä keskustellaan myös muun muassa Montrealin pöytäkirjan tulevaisuuden haasteista sekä otsonikerrosta tuhoavien aineiden hävittämistekniikkaa koskevasta selvityksestä.

Kehitysmaat haluavat selvitystä, jossa kartoitettaisiin, miten kehitysmaissa hävitetään otsonikerrosta heikentäviä aineita, millaista teknologiaa siihen tarvitaan ja millaisin kustannuksin. Teollisuusmaat kuitenkin pitävät selvitystä kalliina ja korostavat, että samantyyppisiä selvityksiä on jo tekeillä.

Suomi ehdottaa EU:n puheenjohtajamaana, että tällaiset selvitykset yhdistettäisiin ja siirrettäisiin otsonirahaston alaisuuteen.

Montrealin sopimus kieltää otsonikerrosta tuhoavat aineet Vuonna 1987 allekirjoitetussa Montrealin sopimuksessa velvoitetaan sekä teollisuus- että kehitysmaat lopettamaan otsonikerrosta heikentävien aineiden valmistus ja käyttö. Teollisuusmaissa CFC-yhdisteiden, halonien, hiilitetrakloridin, 1,1,1-trikloorietaanin ja HBFC-yhdisteiden valmistus ja kulutus on kielletty ja muille otsonikerrosta heikentäville aineille, HCFC-yhdisteille ja metyylibromidille on sovittu valmistuksen ja kulutuksen lopettamisaikataulu. Kehitysmailla on yleisesti kymmenen vuoden siirtymäaika teollisuusmaiden aikatauluista. Rajoituksista on eräitä poikkeuksia, jotka koskevat muun maussa ihmisten terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi välttämättömänä pidettyä käyttöä sekä kehitysmaiden kotimaisten tarpeiden tyydyttämiseksi tuotettuja aineita. Montrealin sopimukseen liittyy otsonikerroksen suojelurahasto, joka auttaa kehitysmaita selviämään niille asetetuista tavoitteista. YK:n ympäristöjärjestö UNEP ja Maailman ilmatieteen järjestö WMO totesivat vastikään selvityksessään, että otsonikerrosta tuhoavien CFC-yhdisteiden määrä ilmakehässä on vähentynyt Montrealin sopimuksen solmimisen jälkeen. Otsonikerroksen odotetaan elpyvän 1980-lukua edeltävälle tasolle 30 ja 60 leveysasteen välillä vuosisadan puoliväliin mennessä ja Etelänapamantereen yllä vuoteen 2065 mennessä. Vuonna 1997 solmittu Kioton sopimus puolestaan velvoittaa teollisuusmaat vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjään keskimäärin 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2012 mennessä. Sopimuksen ulkopuolelle on kuitenkin jättäytynyt suurin päästöjen tuottaja Yhdysvallat. YLE24 Lisää Montrealin sopimuksesta (siirryt toiseen palveluun) Lisää Kioton sopimuksesta (siirryt toiseen palveluun)