Uusi sotahistoria tutkii sodan inhimillisiä seurauksia

Suomalaisten kokemuksia talvi- jatkosodasta on koottuu uuteen kirjaan, joka haastaa vanhan käsityksen yhdestä yhtenäisestä kansallisesta sotahistoriasta.

kulttuuri

Ihminen sodassa -kirjan toimittaneet Tiina Kinnunen ja Ville Kivimäki sanovat, että sotaa on vasta nyt alettu tutkia uudesta näkökulmasta, joka rinnastaa suomalaisten sotakokemukset muiden kansakuntien kanssa. Heidän mukaansa uusi sotahistoria nostaa esiin sotaan liittyvät kokemukset, tunteet, myytit ja väkivallan. Tämä lähestymistapa erottaa uuden sotahistorian perinteisestä sotahistorian tutkimuksesta. - Enää ei ajatella, että Suomi on jotenkin erityinen tai että suomalaisten kokemukset tarkoittavat yhtä kokemusta. Menneisyyttä valotetaan monesta eri näkökulmasta, kuvaa Tiina Kinnunen uutta sotahistoriaa. Sodan totuus on moninainen Tuore kirja kertoo ihmisten sotakokemuksista ja sodan inhimillisistä seurauksista. Millaista oli tappaa ihminen? Entä millainen sota-aika oli saksalaissotilaaseen rakastuneella suomalaisnaisella? Kuinka homoseksuaali sopeutui rintamaoloihin? Ville Kivimäen mukaan uuden kirjan johtava ajatus on ollut, etteivät erilaiset totuudet sulje toisiaan pois. - Esimerkiksi Juha Siltala kirjoittaa artikkelissaan, että Karjalan kannaksen taisteluissa vuonna 1944 karkuruus saattoi johtua yhtä hyvin kauhusta kuin aatteesta. Ja siinä missä yksi tahtoi paeta, kykenivät toiset puolustamaan Suomen olemassaoloa ja näkivät taistelun mielekkäänä. Sota on ilmiönä monitasoinen, huomauttaa Kivimäki. Tiina Kinnunen korostaa, että nykytutkimus ei arvota eri näkökantoja, vaan tunnustaa kentän moninaisuuden. Tapahtumia pyritään analysoimaan niiden omassa kontekstissa: tutkija tarkastelee, mitä pakkoja ja valinnan mahdollisuuksia ihmisillä on kussakin historiallisessa tilanteessa ollut. Haasteena yksimielisyyden vaatimus Uusi sotahistoria on Suomessa edelleen verraten nuori tutkimusalue. Kivimäki katsoo, että tämä johtuu osaksi Suomen pienuudesta. - Suomessa on ollut valtava halu säilyttää integroitu, eheä historia. Meillä ei haluta ymmärtää sotaa laveammin, vaan historialliset kysymykset palautuvat nopeasti olemassaolon oikeutukseen ja sen puolesta taisteluun. Ehkä meitä ohjaa edelleen yksimielisyyden vaatimus, eikä meillä siksi ole varaa kuunnella erilaisia mielipiteitä, arvioi Kivimäki. Kinnusen mukaan historiantutkimus on ollut yksipuolista myös siksi, että tutkimus on keskittynyt maanpuolustuskorkeakouluun. - Sotahistoriaa tutkinut joukko on perinteisesti ollut hyvin yhtenäinen. 1960- ja 1970-luvulla tutkijat taas vierastivat aihetta, sillä he pitivät sitä konservatiivisena. Tutkimusta ei alettu purkaa, koska koko tutkimuskohdetta pidettiin epäilyttävänä.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset, YLE24