Näkövammaisille poltetaan omia äänikirjoja kirjastossa

Valtakunnallinen näkövammaisten kirjasto Celia on ottanut käyttöön uuden lainaustavan, joka helpottaa näkövammaisten asiointia kirjastossa. Niin kutsutussa omakirjalainauksessa äänikirja postitetaan asiakkaalle CD-Rom-levyllä.

kulttuuri

Omakirjalainauksen myötä Celian lainaluvut ovat kasvaneet. Celiasta lainataan tänä vuonna arviolta lähes puoli miljoonaa äänikirjaa.

- Asiakkaalle ei enää lähetetä kotiin äänikirjaa, joka täytyy palauttaa kirjastoon. Sen sijaan hän saa niin kutsutun omakappaleen eli tehokkailla polttoroboteilla poltetun henkilökohtaisen kopion äänikirjasta, kertoo Celian kirjastonjohtaja Marketta Ryömä.

Uusi käytäntö on kirjaston ja asiakkaan etu CD-levyä muistuttavalle CD-ROM-levylle kopioidut omakirjat ovat vaivattomia käyttää. Yhdelle levylle mahtuu useimmiten koko kirja, ja sen lukuja voi selata tietokonevalikoiden kautta. Kirjastonjohtaja Ryömän mukaan uudesta lainausjärjestelmästä on etua myös kirjastolle. - Vielä viime vuonna suurin osa lainatuista äänikirjoista oli C-kasettikirjoja. Valtakunnallisena ja maksuttomana kirjastona lähetämme kirjat postitse kotiin ja maksamme postimaksut mennen tullen. C-kasettikirjojen lähettäminen ja palauttaminen on syönyt määrärahojamme vuosittain 1,5 miljoonaa euroa. Se on iso summa. - Omakirjalainauksen takia postimaksut pienenevät huomattavasti, ja voimme käyttää kertyvät säästöt palvelujen kasvattamiseen. Celian 12 000 asiakkaan joukkoon lukeutuu lapsia, aikuisia ja vanhuksia. Suurin osa lainaajista on näkövammaisia tai heikkonäköisiä. Joukossa on myös muihin vammaisryhmiin kuuluvia sekä entistä enemmän lukihäiriöisiä. Ryömän mukaan omakirjalainaus on mahdollistanut esimerkiksi maksuttomien kirjakerhojen perustamisen eri käyttäjäryhmille. Niin satuikäiset lapset kuin vaikkapa dekkareita ahmivat aikuiset saavat kuukausittain kotiinsa kirjauutuuksia. Tekijänoikeusjärjestöt epäilevät omakirjoja Nykyiseen tekijänoikeuslakiin sisältyvä erityispykälä sallii Celialle äänikirjojen kopioimisen ilman, että tehdyistä omakappaleista täytyy maksaa tekijänoikeuskorvauksia. Edellytyksenä on kuitenkin se, että kopio tuhotaan käytön jälkeen. Asiakas ei saa pitää kopiota pysyvästi itsellään, vaan se pitää käytön jälkeen hävittää heittämällä roskiin, naarmuttamalla käyttökelvottomaksi tai pirstomalla kappaleiksi. Uusi käytäntö herättää myös kysymyksiä, ja esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöt ovat pyytämässä tekijänoikeusneuvostolta asiasta lausuntoa. Näkövammaisten kirjat kehittyvät koko ajan

Celia on ollut valtion omistama erikoiskirjasto vuodesta 1978 lähtien. Kirjasto on tärkeä ääni- ja pistekirjojen tuottaja ja valmistaja Suomessa. Esimerkiksi 300-sivuinen romaani muuttuu kirjaston äänittämössä näyttelijöiden tai muiden äänenkäytön ammattilaisten lukemana kymmentuntiseksi äänikirjaksi.

Romaanien lisäksi äänikirjoiksi luetaan mm. muistelmateoksia, lasten- ja nuortenkirjoja, runoteoksia ja tietokirjoja sekä oppikirjoja.

Tekniikan kehitys on tuonut mukanaan yhä uudenlaisia kirjaformaatteja näköesteisten käyttöön. 1950-luvulla tulivat avokelanauhoille taltioidut äänikirjat, 1970-luvulla C-kasetit ja 1990-luvulla elektroniset kirjat, joita asiakas voi imuroida verkosta omalle kotikoneelleen. Nyt Celian kokoelmaa kartuttavat digitaaliset äänikirjat.

Seuraava kehitysaskel tulee olemaan puhesynteesikirja, jossa teksti luetaan keinotekoisesti tuotetulla äänellä, kertoo Marketta Ryömä.

- Se, miten miellyttävä puhesynteesikirja on korvalle, vaatii vielä kokeilemista. Puhesynteesikirjat ovat kuitenkin väistämättä tulossa senkin takia, ettei ihmisäänellä luettujen äänikirjojen tuotantoa voi nykyresurssein juuri lisätä. Siksi on kehitettävä tehokkaampia tapoja tuottaa äänikirjoja, ja puhesynteesikirjat ovat siihen yksi vastaus.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset