1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. talous

Venäjästä WTO-maa - lyheneekö rekkajono?

Pitkään tukevassa tervassa tahmoneet Venäjän WTO-neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa päättyivät perjantaina 10. marraskuuta ilmoitukseen sovun syntymisestä. Siis mitä tapahtui ja miksi suomalaisten pitäisi siitä piitata? Aihetta pohtii taloustoimittaja Leena Liukkonen.

Maailman kauppajärjestö WTO (siirryt toiseen palveluun) on organisaatio, johon käytännössä kaikki maailmankaupassa vakavasti otettavat maat jo kuuluvat. Se on kokoelma sopimuksia, joissa jäsenmaat sitoutuvat hyvin monenlaisiin kauppapoliittisiin ratkaisuihin. Ne koskevat esimerkiksi ulkomaalaisten markkinoille pääsyä ja tullitariffeja. Venäjä on jäänyt irralliseksi seinäkukkaseksi monista sisäisistä ja ulkoisista syistä. Venäjän kaupan kasvaessa Suomi on joutunut painiskelemaan tempoilevan venäläisen kauppapolitiikan kanssa. WTO-jäsenyys lupaa tilanteeseen korjausta, jollei pikaisesti, niin ainakin vuosien mittaan. Venäjä jakeli rukkasia, vaikkei sitä haettukaan Kun Neuvostoliitto hajosi, silloisen presidentin Boris Jeltsinin hallintoa kiiruhtivat syleilemään kaikki kynnelle kykenevät amerikkalaiset kaikilta vallan tasoilta. Sekava ja monella lailla epäonnistunutkin kuherruskuukausi loppui Venäjän talouslamaan ja poliittiseen kaaokseen.

Kyynistynyt Venäjä kääntyi taas sisäänpäin. Se teki korjausliikkeen autoritaarisempaan, byrokraattisempaan ja keskusvaltaisempaan suuntaan, uskoen sisäiseen kuriin ja epäluuloon ulkopuolisia kohtaan. Niin kuin se on tehnyt erimittaisissa sykleissä koko historiansa ajan, edestakaisin.

Amerikkalaiset eivät myöskään pahemmin kosiskelleet, mitä nyt Yhdysvaltain presidentti George W. Bush katseli Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia silmiin ja piti näkemästään. Se silmäpeli ei riittänyt, vaan suhteet pysyivät etäisinä ja amerikkalaiset ovat ajaneet varsin kovaa linjaa Venäjän WTO-neuvotteluissa. Venäjää vaadittiin muun muassa avaamaan alikehittynyt pankkisektorinsa täydelle kilpailulle. Ymmärrettävästi Moskovassa kakisteltiin. Perusristiriidan on aiheuttanut se, että venäläiset haluavat säilyttää itsenäisyytensä kauppapolitiikassa ja mahdollisuuden käyttää spontaanisti uusia tulleja, veroja, määräyksiä ja muita kikkakolmosia puolustaessaan omia etujaan aina uusissa tilanteissa. Tasapuolisuuden nimissä täytyy mainita, että muutkaan suurvallat eivät ole tavanneet häikäillä etujensa ajamisessa ja esimerkiksi Intia, WTO:n perustajajäsen, on yksi maailman protektionistisimpia maita. Mikään avoimuuden tae jäsenyys ei ole. Miksi yhtäkkiä sopu? Venäjän elinkeinoelämän keskusliitto RSPP (siirryt toiseen palveluun) on ajanut WTO-jäsenyyttä, kuten presidentti Putinkin. Yritysmaailma katsoo sen olevan oma etunsa. Tavanomainen bisnes näyttäisi nyt voittavan poliittisessa painoarvossa byrokraattisen kerrostuman, jota epämääräinen vellominen aina lihottaa. Venäjä halusi jäsenyyttä. Toisekseen Yhdysvalloissa republikaanit hävisivät juuri kongressivaalit. Jos Bushin hallinto haluaa päätöksiä varmasti läpi, nyt on kiire saada ne vanhaan kongressiin, oli neuvotteluissa iltalypsy kesken tai ei. Edessä vielä vääntö Genevessä Yhdysvallat oli viimeinen merkittävänä pidetty maa, jolla oli kahdenväliset neuvottelut kesken Venäjän kanssa. Muiden kanssa on jo sopimukset, myös Suomen - EU:n osana. Nyt on jäljellä viimeinen vaihe, Venäjän monenkeskiset neuvottelut koko WTO-orkesterin kanssa Genevessä. Amerikkalaisten kanssa tehdyn sopimuksen sisältöä ei ole julkistettu. Mikäli amerikkalaiset ovat saaneet läpi vaikeimmat vaatimuksensa pankki- ja vakuutussektorin avaamisesta ja tekijänoikeuksien paremmasta suojasta, Geneven neuvotteluista voi tulla helpot ja ripeätkin. Suotuisimmat yksittäisen maan kanssa saadut ehdot nimittäin laajennetaan automaattisesti koskemaan muitakin. Suomalaisten valituslista Suomalaiset ovat saaneet näistä Venäjän ad hoc -tempuista ja rakenteellisista ongelmista tuta suuren osan, naapurina ja suurena kauppakumppanina. Viejien pitkä valituslista on vuosia pysynyt tutunoloisena. Ensinnäkin tullitaksat ovat korkeita. Toisekseen Venäjän tulli vetää tavaran tullausarvot omasta hatustaan, vaikka kansainvälisen tullitariffi- ja kauppasopimuksen GATTin (siirryt toiseen palveluun) ja WTO:n sääntöjen (siirryt toiseen palveluun) mukaan niiden pitäisi perustua myyjän ja ostajan välisessä sopimuksessa ilmoitettuun arvoon. Esitettyihin asiakirjoihin ei luoteta. Kaikkia epäillään kaksoislaskutuksesta, jossa Venäjän tullille esitetään tekaistu lasku todellista arvoa alhaisemmin hinnoin. Syntyy vanhan venäläisen sanonnan mukainen tilanne: "Todistakaa, että ette ole kameli."

Kaksoislaskutus on vakava ongelma, jonka takia Venäjän valtio menettää valtavasti tuloja. Venäjän tulli ei todellakaan voi katsella sitä lapaset suorana, mutta kaiken täyskontrollointi haittaa maan ulkomaankauppaa. Venäjälle on yritetty tuputtaa riskianalyysiin perustuvaa valikointia uudeksi kontrollimalliksi, toistaiseksi huonolla menestyksellä.

Rajalla on tullin lisäksi useita eri viranomaisia, joiden jatkuvasti vaihtuvat vaatimukset on hoidettava ennen matkan jatkumista. Ei ole mikään ihme, jos tulli tukkeutuu ja rekkajono venyy Suomen puolelle.

Viejille ja tuojille saatetaan yhtäkkiä määrätä uusia sertifikaatteja, kiintiöitä tai jopa sanella tavaran rahtaamistapoja. Korkean teknologian valmistajilta saatetaan vaatia liikesalaisuuksina varjeltuja tehdashintoja viranomaisten tietoon - raskaitten sanktioitten uhalla. Suomalaista metsäteollisuutta painostetaan investoimaan Venäjälle määräämällä raakapuulle vientimaksuja, joiden takia jatkojalostuksen Suomessa toivotaan käyvän kannattamattomaksi. Ja niin edelleen. Kun suomalaiset sanovat, etteivät menettelyt ole WTO:n mukaisia, venäläiset ovat vielä toistaiseksi voineet viitata sille kintaalla. Tämä muuttuu radikaalisti jäsenyyden takia. Isoissa ja jatkuvissa ongelmissa voitaisiin vedota kauppajärjestön riidanratkaisuelimiin. Ne voivat päätöstensä tueksi määrätä myös rangaistuksia. Iso maa, pitkä minuutti

Suomalaiset asiantuntijat eivät usko, että Venäjän raja tai taloudellinen toimintaympäristö yhtäkkiä muuttuisivat ongelmattomaksi ja ennakoitaviksi. Aikaa menee siirtymäkausiin ja valtavaan kulttuurimuutokseen.

Venäjällä on samanlainen oikeus ajaa kansallisia kauppapoliittisia etujaan kuin muillakin, mutta kansantaloutena ja toimintakulttuuriltaan se lähtee uudenlaiseen kisaan monella tavalla takamatkalta. Venäjä on edelleen kehittyvä markkina ja toimii monesti aivan omilla, tarpeen mukaan vaihtuvilla säännöillään. Pian täytyisi noudattaa laajaa monimutkaista sopimusraamia, kunnioittaa sen rajoja ja osata pitää puolensa sen avulla.

Jo J. K. Paasikivi huomautti, ettei Kreml ole raastuvanoikeus, eikä se ole viime aikoinakaan sitä muistuttanut. WTO-jäsenyyden ajaminen on kuitenkin selkeä poliittinen signaali siitä, että Venäjä haluaa liittyä nykyistä kiinteämmin maailman talousjärjestelmään.

(siirryt toiseen palveluun)LEENA LIUKKONEN (siirryt toiseen palveluun) taloustoimittaja YLEn TV-uutiset