Piikominen oli naisten yleisin palkkatyö keskiajalta 1900-luvulle

Ensimmäinen kokonaisesitys piikojen ja palvelijoiden historiasta on ilmestynyt kuitenkin vasta nyt. Työteliäs ja uskollinen. Naiset piikoina ja palvelijoina keskiajalta nykypäivään -teos kertoo, millaista oli näiden ansiotyössä toimineiden naisten elämä.

kulttuuri

Keskiajalla orjuus vaihtui palkkatyöksi ja naisorjan työt siirtyivät piialle. Suomessa piikominen oli 1900-luvulle saakka naisen yleisin palkkatyö, jota suurin osa naisista teki jossain elämänsä vaiheessa, sanoo Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen.

- Kysymyksessä olivat nuoret 15 - 25-vuotiaat naimattomat palvelusnaiset, jotka tarvitsivat elantoa ennen avioitumistaan. Ennen vuosituhannen vaihdetta piian ammatti oli vain harvoin elinikäinen ammatti. Piian työnkuva oli laaja ja raskas Suomessa elettiin 1800-luvun lopulle saakka luontaistaloudessa niin maaseudulla kuin kaupungissa. Piiat hoitivat karjan, he siivosivat, pyykkäsivät, leipoivat ja panivat olutta. Myös tekstiilityö, kehräämisestä ompeluun, kuului naisille. Aatelisperheissä oli lisäksi kamarineitoja, jotka huolehtivat rouvien ja neitien kampauksista ja puvuista. Taloudesta saattoi vastata taloudenhoitaja. Myös kotiopettajatar luettiin palvelusväen joukkoon. Palvelusväki teki töitä aamusta iltaan, eikä työ- ja vapaa-aikaa erotettu toisistaan. Palvelusväellä oli kuitenkin myös vapaita hetkiä omaa elämää varten. - Piian piti periaatteessa kuitenkin aina olla isäntäväen käytettävissä. Ei hän kovinkaan pitkälle voinut pihapiiristä lähteä. Tuon ajan talouksissa asui kuitenkin paljon väkeä, joten mahdollisuuksia oli vilkkaaseenkin sosiaaliseen kanssakäymiseen, Kirsi Vainio-Korhonen kuvaa. Avioliiton ulkopuolinen sukupuolielämä rikos vielä 1800-luvulla Tavallisen kansan elämä ei Vainio-Korhosen mukaan kuitenkaan ollut niin tarkasti säädeltyä kuin mitä vanhat määräykset antavat ymmärtää. - Nuorten seurustelua ymmärrettiin paremmin kuin säätyläisperheissä. Säätyläisperheessä nuoren neidin avioton lapsi olisi ollut suuri skandaali, mutta jos ja kun piika ja renkipoika saivat jälkeläisiä, se ei ollut niin tavaton juttu. Piian palkka maksettiin rahana tai tuotteina. Ruoan palvelusväki sai aina. Palkaksi piika saattoi saada esimerkiksi lampaanvillaa tai pellavakangasta, hänelle voitiin myös teettää kengät pitäjän suutarilla. Mutta jo piiat kärsivät epätasa-arvoisesta palkkauksesta, toteaa Kirsi Vainio-Korhonen. - Tässä vanhassakin yhteiskunnassa piian euro oli kapeampi kuin rengin euro. Piian palkka oli keskimäärin puolet siitä mitä rengille maksettiin, hyvässä tapauksessa ehkä kolme neljäsosaa. Tietysti jos naisella oli erityistä ammattitaitoa, jos he olivat emännöitsijöitä tai kamarineitsyitä, niin palkka oli parempi kuin tavallisella rengillä. Piiasta tuli kotiapulainen 1920-luvulla Uuden lainsäädännön myötä työstä tuli ammatillista ja nimike muuttui. Kotiapulaisen oli mahdollista edetä palvelustytöstä arvostetuksi emännöitsijäksi tai keittäjäksi ja tehdä elämänmittainen ura. Kun hyvinvointi sotien jälkeen lisääntyi, palvelustyö hävisi lähes kokonaan. Nyt 2000-luvulla piikominen tekee tauon jälkeen paluuta palkatun kotitaloustyön muodossa. Työteliäs ja uskollinen -kirja onkin Vainio-Korhosen mukaan piikomisen pitkän historian välitilinpäätös. Mitä historiasta voi tässä tapauksessa oppia? - Ainakin naisten kotitaloustyöstä voisi maksaa toisella tavalla. Siinä vanhassa yhteiskunnassa piian euro oli 50 senttiä, mutta ei kai sen tarvitsisi olla niin enää nykypäivänä? Radion kulttuuriuutiset