Hedelmöityshoidoista laki

Kun eduskunta lokakuussa 2006 hyväksyi hedelmöityshoitolain, sitä oli ehditty valmistella parikymmentä vuotta. Suomi sai laadittua lain viimeisenä Pohjoismaista, aivan kuten parisuhdelainkin aikoinaan. Hallituksen helmikuussa antamasta lakiesityksestä tuli kova kädenvääntö eduskunnassa, olihan hallitus joutunut itsekin äänestämään siitä, kenelle hoitoja voidaan antaa.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Vaikka naisparien ja yksin elävien naisten osuus hedelmöityshoitoa hakevista on ollut pieni, vuosittain muutaman prosentin luokkaa, eniten kiistaa lain valmistelussa ja julkisessa keskustelussa herätti juuri kysymys siitä, voivatko hoitoja saada myös naisparit ja sinkkunaiset.

Vastakkain nähtiin kaksi ongelmaa, lapsettomuus ja isättömyys. Hoitojen sallimista naispareille ja yksinäisille naisille vastustettiin eduskunnankin käymässä keskustelussa sillä perusteella, että sen myötä osa lapsista menettäisi oikeuden isään eikä isättömyys ole lapsen edun mukaista. Hoitoja haluttiin rajoittaa vetoamalla myös siihen, että lapsettomuuden taustalla tulisi olla lääketieteellinen syy. Tiukimmat olisivat sallineet hoidot vain aviopareille parin omilla sukusoluilla.

Hoitoja kaikille naisille puoltaneet taas perustelivat kantaansa siten, että naisparien tai yksin elävien naisten toivottuina syntyneillä lapsilla ei esiinny sen enempää ongelmia kuin muillakaan. Naisparin perheessä lapsesta huolehtii kaksi vanhempaa eikä sinkkuäitiydenkään tarvitse tarkoittaa sitä, ettei lapsella voisi olla läheisiä suhteita muihin aikuisiin.

Hallitus päätyi lopulta esittämään, että hedelmöityshoidot sallittaisiin kaikille naisille riippumatta siitä, ovatko he parisuhteessa miehen kanssa vai eivät. Laki haluttiin saada aikaan, sillä hedelmöityshoitoja oli annettu Suomessa vuosikymmeniä, ja koeputkihedelmöityksiäkin oli tehty jo 1980-luvulta lähtien.

Hedelmöityshoitolaki läpi eduskunnassa

Lääkärit olivat toivoneet lakia pitkään, sillä alan tutkimustyö oli edennyt nopeasti ja tekniikat kehittyneet. Hedelmöityshoitolakia ja isyyslain muutosta tarvittiin senkin takia, ettei isyyslaki tuntenut hedelmöityshoidon avulla isäksi tulemista. Lain kirjaimellinen tulkinta saattoi johtaa siihen, ettei isyyttä voitu vahvistaa.

Eduskunnassa käytiin vilkasta keskustelua Eduskunnassa lakiesitys irrotti monen kansanedustajan kielenkantimet: helmikuinen lähetekeskustelu jouduttiin jakamaan kahdelle illalle, ja lakivaliokunta sai evästystä mietinnölleen yli sadasta puheenvuorosta. Sen lisäksi, keille hoitoja saa antaa, kansanedustajat pohtivat muun muassa isyyden määräytymistä ja lapsen tiedonsaantioikeutta.

Hallitus oli esittänyt, ettei sukusoluja voisi enää luovuttaa anonyymisti. Myös tämä oli ollut lain valmistelussa vaikea kysymys: kiellon pelättiin vähentävän sukusolujen luovuttajia.

Kristillisdemokraattien edustaja Päivi Räsänen sanoi hallituksen lakiesityksen olevan Euroopan liberaaleimpia. Hän katsoi, ettei pidä tuottaa lähtökohtaisesti isättömiä lapsia. Vihreiden Kirsi Ojansuu puolestaan ihmetteli, miksi hedelmöityshoitolaki pitää säätää toisin kuin adoptiolaki, joka sallii yksinäisille naisille ja miehille oikeuden adoptoida lapsi.

Hän myös totesi, että yksinhuoltajat, naisparien perheet ja uusioperheet ovat jo osa suomalaista arkea eikä perhe-elämän muutosta voida lailla estää. Keskustalainen Eero Akaan-Penttilä taas ihmetteli sijaissynnytysten kieltämistä. Hallitus halusi kieltää sijaissynnytykset, koska katsoi järjestelyihin liittyvän suuria periaatteellisia ja käytännön ongelmia. Osapuolten tahto saattoi järjestelyn aikana muuttua: sijaissynnyttäjä voi haluta pitää lapsen tai lasta halunneet voivat kieltäytyä ottamasta sitä esimerkiksi siksi, ettei se synny terveenä. Muiden muassa Väestöliitto oli kannattanut sijaissynnytysten sallimista tapauksissa, joissa nainen ei lääketieteellisestä syystä voi tulla raskaaksi. Lakivaliokunnassa nihkeä vastaanotto Myös hallituksen edellisessä esityksessä vuonna 2002 olisi sallittu hedelmöityshoidot kaikille naisille. Tällöin siittiöitä luovuttanut mies olisi kuitenkin voitu vahvistaa syntyvän lapsen isäksi, mikä luultavasti olisi käytännössä lakkauttanut sinkkunaisten ja naisparien hoidot. Lakivaliokunta halusi kieltää hoidot näiltä ryhmiltä kokonaan, minkä vuoksi hallitus veti esityksensä pois. Helmikuussa eduskunnalle jätetystä esityksestä oli poistettu mahdollisuus vahvistaa siittiöiden luovuttaja lapsen isäksi tapauksissa, joissa hedelmöityshoitoa annetaan naisparille tai yksin elävälle naiselle. Lakivaliokunta ei tälläkään kertaa ollut myötämielinen hallituksen aikeelle sallia hedelmöityshoidot kaikille naisille. Se päätyi lokakuussa antamaan äänin 9 - 8 mietinnön, jossa esitettiin hoitojen rajaamista naisen ja miehen muodostamille pareille. Päätöstään lakivaliokunta perusteli "yhteiskunnassa vallitsevina pidettävillä arvoilla". Mietintöön sisältyi hallituksen esitystä puoltaneiden valiokunnan jäsenten vastalause. Täysistunnon käsittelyyn tuli lakivaliokunnasta näin siis kaksi ehdotusta, joista toinen salli hoidot kaikille naisille ja toinen vain miehen kanssa parisuhteessa eläville naisille. Salliva linja vei voiton suuressa salissa

Hedelmöityshoitolain sisällön kannalta ratkaiseva äänestys käytiin eduskunnassa 13. lokakuuta. Äänestyksestä oli veikattu tasaista, sillä hallituksen lakiesityksen kannattajat ja vastustajat olivat tuntuneet jakautuvan suunnilleen tasan.

Arkadianmäelle oli jo edellisenä päivänä kokoontunut mielenosoittajia, noin 300 sinkkunaisten ja naisparien hedelmöityshoitojen kannattajaa sekä kymmenkunta näiden ryhmien hoitoja vastustavaa polvirukoilijaa.

Hallituksen kanta voitti lakivaliokunnan kannan lopulta äänestyksessä yllättävän selvin luvuin, 103 - 85. Päätöksen mukaan hedelmöityshoitoja annettaisiin siis jatkossakin naispareille ja yksin eläville naisille. Keskustan eduskuntaryhmän enemmistö äänesti hallituksen esitystä vastaan, demarien ryhmän enemmistö taas sen puolesta kuten RKP:n, vasemmistoliiton ja vihreidenkin. Kaikki kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten edustajat vastustivat naisparien ja sinkkunaisten hedelmöityshoitoja. Kokoomuksessa oli lähes yhtä paljon hallituksen esityksen vastustajia ja kannattajia. Koska eduskunnan täysistunto poikkesi lakivaliokunnan mietinnön kannasta, esitys oli vielä lähetettävä suuren valiokunnan käsittelyyn. Se sinetöi hedelmöityshoitolain sisällön kuitenkin selvästi äänin 21 - 4. Lopullisesti eduskunta hyväksyi lain toisessa käsittelyssä 25. lokakuuta.

Lähteet: Anni Turunen, YLE Uutiset