Gerald Ford 1913 - 2006

Gerald Ford nousi Yhdysvaltain johtoon vaikeassa tilanteessa. Watergate-skandaali oli ryvettänyt presidentti-instituution, ja Yhdysvallat oli kärsimässä nöyryyttävän tappion Vietnamissa. Maa tarvitsi presidentin, jolla oli putipuhdas tausta.

Ulkomaat

Yhdysvaltain 38. presidentti Gerald Rudolph Ford syntyi vaikeisiin perheoloihin Omahassa 14.7.1913. Äiti oli jo häämatkalla huomannut varakkaan pankkiirisuvun hurmurivesan väkivaltaiseksi aviomieheksi. Liitto loppui, kun Leslie King uhkasi vaimoaan ja vastasyntyttä lastaan veitsellä.

Dorothy Gardnerin toinen aviomies maalikauppias Gerald R. Ford adoptoi kaksivuotiaan ja antoi tälle nimensä. Alkujaan se oli ollut Leslie Lynch King Jr. Koti Michiganissa oli "Jerryn" mukaan lämmin ja turvallinen. Pääohjeita neljälle pojalle oli kolme: puhukaa totta, tehkää töitä ja tulkaa ajoissa syömään.

Koulun jälkeen Ford sai jalkapallotaitojensa ansiosta stipendin Michiganin yliopistoon. Yaleen hänet valittiin valmentajaksi, mutta yliopisto antoi sittemmin myös opiskeluoikeuden. Ford loisti myös muun muassa koripallossa ja nyrkkeilyssä. Amerikkalaisessa jalkapallossa hän oli niin hyvä, että kaksi ammattijoukkuetta tarjosi hänelle sopimusta.

Urheilu-uran sijaan Ford valitsi lakiopinnot ja valmistui 1941 yhtenä vuosikurssinsa parhaimmista. Oma lakitoimisto Grand Rapidsissa jäi kuitenkin lyhytikäiseksi toisen maailmansodan vuoksi.

13 kautta edustajainhuoneessa Palattuaan laivastosta Ford halusi luoda ennen muuta poliittista uraa. Hän Ford peri republikaanisen puoluekantansa isältään, joka oli aktiivinen paikallispoliitikko, mutta poika tähtäsi korkeammalle. Vuoden 1948 vaaleissa hän yllätti Michiganin tuolloisen kongressiedustajan ja aloitti pitkän työrupeaman Yhdysvaltain edustajainhuoneessa. Ensimmäisen vaalivoittonsa vuonna Ford myös meni naimisiin Elizabeth Bloomer Warrenin kanssa. Perheeseen syntyi kolme poikaa ja tytär. Kansanedustajakausia Fordille kertyi 13, aina vuoteen 1973. Hän nousi puolueryhmän johtoon yhdeksäksi vuodeksi, mutta puhemiehen paikka jäi haaveeksi. Senaattoriksi tai kuvernööriksi hän ei koskaan pyrkinyt. Watergate vei Fordin Valkoiseen taloon Gerald Fordista tuli varapresidentti vuonna 1973, kun Spiro Agnew joutui eroamaan veroepäselvyyksiensä vuoksi. Presidenttinä oli Richard Nixon. Ford oli liittynyt hänen lähipiiriinsa lähes heti kongressiin tultuaan, ja Ford oli mainittu Nixonin mahdollisena varapresidenttiehdokkaana kaksissa vaaleissa. Agnew'n erotessa Nixon kaipasi aisaparikseen kipeästi miestä, jolla oli tahraton maine. Presidentti itse kärsi tuolloin jo Watergate-paljastuksista. Ford - toisin kuin Nixon - oli myös onnistunut pysymään hyvissä väleissä kongressin demokraattien kanssa.

Elokuussa 1974 oli käynyt selväksi, että Nixon oli henkilökohtaisesti sekaantunut demokraattipuolueen vakoilemiseen. Ero ei ollut enää vältettävissä. 61-vuotias Ford vannoi presidentivalan vain minuutteja Nixonin eron jälkeen.

Kannattaessaan, jopa vaatiessaan, Fordia varapresidentiksi demokraatit olivat ennakoineet tätä. Watergaten aallokossa Valkoiseen taloon haluttiin mies, jota pidettiin suorana ja vaatimattomana.

Konservatiivi ja liennyttäjä Fordista tuli Yhdysvaltain historian ensimmäinen varapresidentti ja presidentti, jota ei ollut valittu kumpaankaan virkaansa vaaleilla. Ilman vaaleja Fordilla ei ollut myöskään vaaliohjelmaa. Kongressiedustajana hän oli osoittanut sisäpoliittisesti konservatiiksi mutta ulkopolitiikassaan valmiiksi uudistuksiin. Hän oli muun muassa vastustanut minimipalkkojen korotusta ja yleistä terveysvakuutusjärjestelmää, mutta puolustusmenoihin hän oli ajanut korotuksia. Ford kannatti täysin Nixonin politiikkaa Kiinan tunnustamisessa ja Neuvostoliiton-suhteiden liennyttämisessä. Myös Vietnamin sodassa Nixonin hallitus oli Fordin mielessä oikealla linjalla, etsimässä "kunniallista rauhaa". Nixonin armahdus leimasi Fordia Gerald Ford muistetaan edelleen Nixonin miehenä - ei vähiten siksi, että hän myönsi pian presidentiksi tultuaan Nixonille täyden armahduksen Watergaten mahdollisista seuraamuksista.

Kritiikki oli rajua. Epäiltiin, että Ford oli moisella lupauksella ostanut Nixonilta varapresidenttinimityksen. Muita pantiin vankilaan Watergaten vuoksi, mutta Fordin mukaan Nixonin nöyryytyksessä ja erossa oli kylliksi vankilaa entiselle presidentille.

Vuosien päästä myös monet entiset arvostelijat ovat sanoneet, että päätös oli avuksi kansalliselle eheytymiselle pannessaan prosessille pisteen.

Taantuma ja tappio sodassa Hallinnon mustuneen maineen lisäksi Ford sai presidenttivuosilleen taloustaantuman ja energiakriisin. Hänen kunnianhimoisin oma hankkeensa, joka tähtäsi inflaation nujertamiseen, kaatui talouden huutaessa elvytystä. Samaan aikaan Ford esti vetollaan 61 demokaattienemmistöisen kongressin hyväksymää lakia. Arvostelijoiden mukaan kongressin työskentely lamaantui täysin. Erään demokraattisenaattorin sanoin Ford harjoitti ei-tehdä-mitään-politiikkaa, "do-nothingismia". Fordin kaudelle osui myös Yhdysvaltoja nöyryyttänyt tappio Vietnamin sodassa. Kaksi murhayritystä

Presidentti Gerald Fordia vastaan tehtiin kaksi murhayritystä, molemmat syyskuussa 1975.

Ensimmäinen yrittäjä oli Lynette Fromme, jolta henkivartija riisti käsiaseen ennen kuin Fromme ehti ampua. Fromme perusteli tekoaan mm. sillä, että uskoi niin saavansa joukkomurhakulttia johtaneen oppi-isänsä Charles Mansonin vapaaksi vankilasta.

17 päivää myöhemmin ampujana oli kiihkeän vasemmistolaiseksi kuvattu Sara Jane Moore. Sivullisen onnistui käydä häneen käsiksi niin, että luoti lensi ohi Fordin ja haavoitti ohikulkijaa.

Niukka tappio Carterille Gerald Ford olisi halunnut jatkaa presidenttinä myös Richard Nixonilta perimänsä kauden päättyessä 1976. Ford voitti puolueen ehdokaskisassa niukasti Ronald Reaganin ja kävi varsinaisiin vaaleihin aseenaan ennen muuta tunnettu tahrattomuutensa. Watergate-kortilla Ford pelasi mm. tv-väittelyissä demokraattien ehdokasta Jimmy Carteria vastaan nostaessaan luotettavuutensa vaalien pääkysymykseksi. Äänestäjät kuitenkin valitsivat Carterin prosentein 47,9 - 50. Varsinainen ääniero oli yksi Yhdysvaltain vaalihistorian pienimmistä. Eläkepäivät Kaliforniassa Presidenttikautensa jälkeen Gerald Ford istui monien yritysten hallituksissa ja osallistui hyväntekeväisyysjärjestöjen toimintaan vielä yli 90-vuotiaana. Koti oli Kaliforniassa, loma-asunto Coloradossa. Ford oli tuttu näky golf-kentillä ja hiihtorinteissä, kunnes toistuneet aivoinfarktit veivät voimat. Julkisuudessa häntä kuultiin 2000-luvulla muun muassa valtion vaaliuudistuksia pohtineen komitean varapuheenjohtajana. Hän myös esitti kaikkien aikojen korkea-arvoisimpana republikaanina homoseksuaalien liitoille täysin samoja oikeuksia kuin heterojen avioliitoille. Yhden asian presidentti

Gerald Ford johti Yhdysvaltoja vain kaksi ja puoli vuotta. Jälkiarvioissa ovat korostuneet ajan ja tilanteen vaikeus. Yleisimmin katsotaan, ettei kukaan olisi noissa oloissa kyennyt isoihin tekoihin. Kriittisimpien mukaan Fordilla ei ylipäätänsä ollut omia visioita.

Fordin aloittaessa kautensa 71 porosenttia kansasta piti häntä kelpo presidenttinä. Kauden päättyessä luku oli 53 prosenttia ja pysytteli sittemminkin niillä main.

Yhdysvalrtain psykologiliitto luokitteli vuonna 2000 maan presidentit muun muassa dominoijiin, ylläpitäjiin ja filosofeihin. Fordin kategoriaksi tuli "kunnon kaverit".

Lähteet: YLE Uutiset