Suden vuodessa epilepsia sävyttää epäsovinnaista rakkaustarinaa

Helmikuussa ensi-iltansa saava Suden vuosi on tarina epäsovinnaisesta rakkaudesta, jota sävyttää päähenkilön vaikea sairaus. Olli Saarelan ohjaama elokuva perustuu Virpi Hämeen-Anttilan samannimiseen romaaniin.

kulttuuri

Suden vuosi -elokuvassa kirjallisuudenopiskelija Sari (Krista Kosonen) on älykäs ja kadehdittu nuori nainen, jonka arkea kuitenkin varjostaa epilepsia. Epilepsialiitto onkin lähtenyt mukaan Saarelan elokuvan yhteistyökumppaniksi. - Kaikista kiinnostavinta epilepsiassa on se, että kukaan ei oikeastaan tiedä, kuinka ihminen sen kokee todellisuudessa, pohtii Olli Saarela.

Valtakunnallinen kansanterveysjärjestö toivoo, että Suden vuosi auttaisi ihmisiä suhtautumaan epilepsiaan asiallisesti ja avoimesti. - Ennen kaikkea olemme tärkeässä asiassa yhteistyössä näitten elokuvantekijöitten kanssa, mutta taide auttaa nyt siinä työssä myös meitä, kertoo Epilepsialiiton puheenjohtaja Reetta Kälviäinen. Epilepsian estetiikkaa Suden vuodessa Saarela on lähestynyt epilepsiaa fantasiaelokuvan keinoin. Joidenkin epilepsiaa sairastavien kertomuksissa kohtaus tuntuu kuin tippumiselta kaivoon. Elokuvan epilepsiakohtaus on merenalaista vajoamista kuin Jane Campionin Pianossa ikään.

- Löysin tähän sen uimisen ja sieltä sitten päästiin uppoamiseen, putoamiseen ja leijumiseen. Vesielementti on ikään kuin kohtu ja turvallinen elementti, mutta samalla myös pelottava - sinne voi upota ja hukkua, Saarela kertoo. Suden vuosi onkin kokoelma kauniita kuvia. Helsinki näyttäytyy hämyisenä ja romanttisena kaupunkina. Elokuvan keskeiset henkilöt tapaavat sommitelluissa kehyksissä statistien häiritsemättä. Erilaisuuden eristämät

Sairaus eristää Sarin muusta maailmasta ja hän tunnistaa saman ulkopuolisuuden opettajassaan Mikko Gromanissa (Kari Heiskanen). Kumpikin löytää selityksen tiivistyvälle suhteelle. Sari tarvitsee valvovan silmän sairautensa takia, asumuseroon ajautunut Mikko katon päänsä päälle.

Pääparin lisäksi yhtä ulkopuolisilta vaikuttavat elokuvan muutkin henkilöt. Saria piirittävä Ilari (Kai Vanne) ei saa runoilijoilta vastakaikua proosallisempaan elokuvien käsikirjoittamiseen. Mikon tytär Lotta (Aksa Korttila) taas kompuroi aikuistumisen kiroissa vanhempiensa tietämättä tai välittämättä. Ja jos mainosmaailmassa työskentelevä Mikaela (Johanna af Schulten) ei ymmärrä 1800-luvun runouden pauloihin jäänyttä dosenttimiestään, niin eipä Mikkokaan ymmärrä vaimonsa aivoituksia.

Toisin kuin kirjassa elokuvassa ei ole korostettu hajoavan perheen kieli- ja kulttuuritaustan eroja. Tuottaja Ilkka Matilan mukaan elokuvaan haluttiin tuoda enemmänkin luokkaerojen kuvausta. Käsikirjoittaja Mika Ripatti sanoo kollegansa Tove Idströmin leikkimielisesti uhkailleen häntä, ettei elokuvassa näytettäisi suomenruotsalaisia huonossa valossa.

Luokkaerotkaan eivät kuitenkaan silmiinpistävästi korostu, vaan huomio kiinnittyy elokuvassa hyvinvoivan väestön kärjelleen kääntyneeseen ikäpyramidiin. Tätä se on, kun perheen ainut lapsi istuu jouluillallisella äidin vanhan ja uuden sekä ikääntyvän sukulaiskatraan kanssa.

Suden vuosi saa ensi-iltansa elokuvateattereissa 2. helmikuuta. Elina Yli-Ojanperä, Jonni Aromaa YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun)Suden vuosi -elokuvat sivut (siirryt toiseen palveluun) Epilepsialiitto (siirryt toiseen palveluun)