Minkälaisessa Intiassa Halonen vierailee?

Globalisaation haasteisiin paneutunut presidenttimme on täsmälleen oikeassa paikassa, jos tarkoitus on pureutua ylikansalliseen köyhyyteen, vaurauteen ja tulevaisuuden haasteisiin. Lähes puolet maailman kaikkein köyhimmistä ihmisistä asuu juuri tässä maassa! Yksi kolmasosa Intian 1,1 miljardista asukkaasta joutuu tulemaan toimeen alle eurolla päivässä. Kaksi kolmas osaa ansaitsee alle kaksi euroa.

Miksi Intia on niin in? Mikä tässä köyhyyden karman ja jähmettävän kastilaitoksen valtakunnassa on niin kiehtovaa, ettei kukaan itseään kunnioittava kansainvälistä liiketoimintaa harjoittava business-henkilö voi enää sanoa, etteikö olisi ainakin selvittänyt mahdollisuuksia yritys- tai tuotantotoiminnalle juuri Intiassa?

Suomalaiset yritysjohtajat eivät askella arvokkaan oloisesti punatukkaisen presidentin perässä ensisijaisena tavoitteenaan parantaa tuon kahden kolmasosan eli noin 700 miljoonan ihmisen päivittäistä elämänlaatua. Ei se ole heidän tehtävänsäkään eikä heille makseta siitä meikäläisittäin erittäin korkeaa, intialaisittain käsittämätöntä palkkaa.

Ulkomaalaista elinkeinoelämää niin Suomessa kuin muuallakin kiehtoo Intian keskiluokka – suurin piirtein suomalaista keskimääräistä kuukausipalkkaa ansaitsevia Intiassa on eri arvioiden mukaan 30 - 40 miljonaa – kymmenen vuoden päästä ehkä jo muutamia satoja miljoonia.

Parempaan elämään tottuneet kansalaiset vaativat myös yhteiskunnalta enemmän. Nämä ”uusintialaiset” vaativat sujuvampaa liikennettä, siistimpiä junia, toimivampia lentoasemia ja ylipäätään parempaa yhdyskuntatekniikkaa ja infrastruktuuria. Näin siis sellaisetkin ulkomaalaisyritykset, jotka vetoavat julkisiin tilauksiin ammentavat vaurauttaan vauraista. Eikä siinä ole mitään syyllistettävää.

Intian perusongelma ei kuitenkaan ole katoamassa vielä muutamaan sukupolveen, jos sittenkään. Suurin osa väestöstä asuu maaseudulla, joka köyhtyy köyhtymistään liikakansoituksen ja kuivuuden vuoksi. Jos Intian on avattava ovensa ulkomaisten elintarvikkeiden tuonnille maailmankaupan pelisääntöjen mukaisesti, ajautuu varsinkin maataloustuotanto kosmisiin vaikeuksiin.

Suomen kansalaisen, liike-elämä mukaan luettuna, tuskin on syytä ryhtyä syyllistämään itseään koko maailman haasteista oli sitten kysymys Intiasta, Kiinasta tai vaikkapa Venäjästä. Useammin soisi valtionpäämiestasolla kuitenkin kuulevan terävämpiä kysymyksiä, miksi nämä ristiriitaisen ja maailman epätasaisimman talouskasvun maat upottavat miljardin toisensa jälkeen vaikkapa suuruudenhulluihin avaruusohjelmiin ydinaseistuksesta puhumattakaan. Tuon kysymyksen voisi mennä tekemään toki vaikkapa Delhin slummeihin, jotka kasvavat tuhansilla uusilla kodittomilla joka viikko.

Tuomo Pesonen