1. yle.fi
  2. Uutiset

Unohtuneet kirjailijat monipuolistavat kuvaa suomalaisesta kirjallisuudesta

Nuoret kirjallisuudentutkijat ovat kiinnostuneet kirjailijoista, jotka kirjallisuudenhistoria on aiemmin hylännyt.

kulttuuri

Unohduksiin jääneet kirjailijat monipuolistavat kuvaa suomalaisesta kirjallisuudesta.

Kymmenkunta nuorta tutkijaa keskustelee ja esitelmöi omalle sukupolvelleen tuntemattomaksi jääneistä kirjailijoista omassa kirjallisuuspiirissään. Yksi heistä on tutkija Minna Maijala.

- Harva meistä tekee väitöskirjaa tai tutkimusta omista kadonneista kirjailijoistaan. Enemmänkin on niin, että kirjailijoita on löytynyt matkan varrella ja niistä on keskusteltu erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.

- Sitten ajattelimme, että josko alkaisimme puhua ja kokoontua aiheesta ihan tarkoituksella, kun kadonneet kirjailijat ovat niin kiinnostavia, kertoo Minna Maijala kirjallisuuspiirin synnystä.

- Meidän dekkaritutkijamme on esimerkiksi löytänyt Hugo Nousiaisen, kadonneen dekkaristin, joka edustaa suomalaisen poliisiromaanin varhaisvaiheita. Hän on merkityksellinen, joskin unohtunut tekijä poliisiromaanin lajin kehityksen kannalta.

Minna Canthin kadonnut aikalainen Minna Maijalan oma kadonnut kirjailija on Theodolinda Hansson 1800-luvun lopulta. - Teen väitöstutkimusta Minna Canthista, joka nyt ei ole kovinkaan kadonnut. Mutta minua kiinnosti verrata Canthin ja saman aikakauden tuntemattoman naiskirjailijan kohtaloita, ja saada perspektiiviä siihen, mikä oli Canthin asema. 1800-luvun lopullahan naiskirjailijan asema ei ollut yksioikoinen. Kadonneet kirjailijat siis selventävät tunnustettujen kirjailijoiden asemaa. Minna Maijala mukaan ainakaan toistaiseksi ei ole löytynyt kadonneita mestariteoksia. - Kyllä teokset ovat säännönmukaisesti vaatimattomampia. Sekä aiheet että laji ovat vaatimattomampia kuin ajan tunnustettu kirjallisuus. Mutta minua kiinnostavat myös lajikysymykset: jos jokin laji nousee arvostetuksi tiettynä aikana, niin miten unohdetuksi tulemiseen vaikuttaa se, että kirjoittaa väärää lajia väärään aikaan? Esimerkiksi Theodolinda Hanssonin teokset olivat idealistisempia ja niissä oli myös uskonnollisia sävyjä, kun ajan hallitseva laji oli hyvin pessimistinen ja sitä hallitsi tieteellinen ihmiskuva. Minna Maijalan mukaan luemme kirjailijoiden teoksia yhä näitä laji- ja tyyliodotuksia vasten. Meillä on varsin tiukkaan rajautunut käsitys siitä, millaista kirjallisuuden on minäkin aikana täytynyt olla. Ajattelutapamme perustuu historiankirjoitukseen, joka on esittänyt kirjallisuuden kehityksen selvinä tyylikausina ja nostanut esiin vain kärkikirjailijoita. Kirjallisuushistorian kuva on aina muutoksessa

Unohduksiin jääneiden kirjailijoiden tutkiminen syventää kulttuurihistoriaa, mutta voiko se muuttaa käsitystä kirjallisuudenhistoriasta?

- Vaikka tehdään tällaisia marginaalisempia esityksiä tai artikkeleita, niin kyllä laajempi kirjallisuushistorian kirjoitus reagoi siihen ajan myötä, toteaa Minna Maijala.

- Myös lukijakunnan odotukset muuttuvat. Lukijatkaan eivät enää näe kirjallisuudenhistoriaa yksiulotteisena, vaan kirjallisuudenhistorian odotetaan olevan laajempi ja monipuolisempi verkko.

Tutkijapiirin löytämät kadonneet kirjailijat ovat esille tulevissa Hiidenkivi- lehden numeroissa.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset

Lue seuraavaksi