Boris Jeltsin 1931 - 2007

Sverdlovskissa, nykyisessä Jekaterinburgissa, Uralilla 1.2.1931 syntynyt Boris Nikolajevitsh Jeltsin ryhtyi politiikkaan jo nuorukaisena.

Ulkomaat

Hän opiskeli teknisessä opistossa ja työskenteli rakennuksilla edeten samaan aikaan kommunistisen puolueen portaikossa.

Hänestä tuli alueensa kommunistijohtaja vuonna 1976, ja vajaat kymmenen vuotta myöhemmin Mihail Gorbatshovin valtakauden alku toi hänet Moskovaan.

Siellä presidentti Gorbatshovin suojatista tuli Moskovan puoluejohtaja ja NKP:n keskuskomitean jäsen.

Kiihkeys oli katkaista Jeltsinin uran

Vähitellen kävi selväksi, etteivät Mihail Gorbatshovin perestroika ja glasnost riittäneet suorapuheiselle Boris Jeltsinille. Syntyi raju riita.

Vanhoillisten ja radikaalien välissä taiteillut Gorbatshov potkaisi Jeltsinin NKP:n keskuskomiteasta ja Moskovan johdosta vuonna 1987.

Monet uskoivat uralilaisen katoavan saman tien historian hämärään, mutta Jeltsin osoitti tuolloin - kuten usein myöhemminkin - olevansa sitkeää tekoa.

Kaksi vuotta myöhemmin hän jo kävi uuteen valtakilpaan Gorbatshovin kanssa ja palasi vaaleissa komeasti huipulle.

Venäjän federaation johtoon 1990-luvun vaihteessa muutoksen hyökyaalto pyyhkäisi yli itäisen Keski-Euroopan. Varsovan liitto romahti, Saksat yhdistyivät ja kuohunta neuvostovaltion reunoilla yltyi. Moskovassa Mihail Gorbatshovin tasapainoilu vanhoillisten ja muutosvoimien välillä kävi yhä tuskallisemmaksi. Boris Jeltsin oli ollut kahden vuoden ajan hänen pahin haastajansa, mutta keväällä 1991, pitkän kaivoslakon jälkeen, hän ja Jeltsin hautasivat taistelukirveensä. Kesäkuussa Jeltsin valittiin Venäjän federaation johtoon kansanvaalilla. Apu Gorbatshoville tie huipulle

Elokuussa 1991 joukko NKP:n kovan linjan johtajia ilmoitti ottaneensa vallan Neuvostoliitossa.

Presidentti Mihail Gorbatshov pantiin kotiarestiin loma-asuntoonsa. Moskovassa Boris Jeltsin puolestaan otti tilaisuudesta vaarin ja kutsui kannattajansa pelastamaan demokratiaa.

Kukistaessaan Gorbatshovin vastaisen kapinan hän kuitenkin samalla sivuutti tämän valtion todellisena johtajana.

Tapahtumat vauhdittivat Neuvostoliiton hajoamista. Joulupäivänä 1991 punalippu vaihtui Venäjän trikoloriin Kremlissä, ja Mihail Gorbatshov jätti paikkansa.

Hallittavaksi kuohuva maa Venäjä ja Boris Jeltsin saivat Neuvostoliiton perinnönjaossa leijonanosan, mm. useimmat ydinaseet ja Neuvostoliiton kansainvälisen aseman. Samalla Venäjän federaatio kuitenkin peri talouden jättiläisongelmat, poliittisen epävakauden ja vähemmistöjen kuohunnan. Vuotta 1992 ja suurinta osaa vuodesta 1993, leimasi Jeltsinin ja vanhoillisten taistelu. Vastassa oli kommunistien, nationalistien ja äärioikeiston liitto; tukena - ja taakkana - oli nopeita uudistuksia ajanut hallitus. Voitto kapinoijista, tappio vaaleissa Valtakamppailu kärjistyi syksyllä 1993, kun Jeltsin päätti hajottaa vanhoillisten johtaman parlamentin. Se vastasi ilmoittamalla syrjäyttäneensä Jeltsinin ja ottaneensa vallan. Jeltsin kutsui armeijan avukseen, ja kapinointi kukistettiin verisesti. Kuva panssarien ruhjomasta parlamenttitalosta nakersi kuitenkin Jeltsinin suosiota ja myös länsimaiden käsitystä hänestä demokratian esitaistelijana. Poliittinen epävarmuus ei rauhoittunut vaikka Jeltsin lisäsi presidentin valtaoikeuksia. Joulukuussa 1993 vanhat ja uudet konservatiivit voittivat vaalit. Talouden syöksykierre söi suosiota Vanhoillisten vaalivoiton jälkeen uudistajat saivat tehdä Boris Jeltsinin lähipiirissä tilaa keskitien teknokraateille. Uudistukset hidastuivat ja Jeltsinin suosio alkoi rapistua neuvostoaikaisen tuotantokoneiston tavoin. Tavaraa oli, mutta hinnat karkasivat käsistä. Eläkkeet ja valtionyritysten palkat eivät pysyneet perässä. Monilla aloilla palkat jäivät jopa maksamatta. Jeltsinin vallan viimeisinä vuosina nimellinen inflaatio toki laantui selvästi, mutta palkkarästit saivat liikkeelle mm. vanhat tukijat kaivoksissa. Tshetshenian pitkä sota alkoi Venäjän vähemmistökansallisuudet pyrkivät kohentaa asemaansa Neuvostoliiton hajoamisen mainingeissa. Sitkeimmin kuohui Tshetsheniassa, mitä Jeltsinin myöhemmin kutsui presidenttiaikansa pahimmaksi pettymykseksi. Hän lähetti sotilaat 1994 taltuttamaan niskuroivia tshetsheenejä. Seurasi pitkä ja verinen sota, joka edelleen harvensi Jeltsinin tukijoiden joukkoa. Ilmisota päättyi - sillä kertaa - vasta, kun Jeltsin oli jo tautivuoteella, mutta Tshetshenian kriisi jäi katkeraksi perinnöksi Jeltsinin seuraajalle Vlamidir Putinille. Pettävä terveys piiloon yli vaalien Jeltsinin uran loppupuolta synkensi yhä paheneva sydänsairaus, jonka vakavat oireet olivat alkaneet jo 1980-luvulla. Jeltsin kiisti ongelmat pitkään, ja vuoden 1996 alkupuolella hän pani kaikki voimat presidentinvaalikilpaan. Elämänsä kunnosta hän todisti mm. tanssimalla rockia tv-kameroiden edessä, mutta viikkoa ennen vaalien toista kierrosta väsynyt mies katosi julkisuudesta. Vaalit hän voitti, ja hänelle tehtiin onnistunut sydänleikkaus, mutta virkaa hän ei juurikaan kyennyt enää hoitamaan mm. vuotavan mahahaavansa vuoksi. Rauhalliset eläkepäivät

Boris Jeltsinin yllätti kaikki uudenvuodenpuheessaan 2000 ilmoittamalla erostaan. Valta siirtyi Jeltsinin valitsemalle Vladimir Putinille, ja Jeltsin vetäytyi huvilalleen.

Hän otti niukalti kantaa politiikkaan, vaikkei hävinnyt täysin näkymättömiinkään. Esim. keväällä 2003 hän teki puolivirallisen matkan Japaniin.

Muistelmien kirjoittamisen lisäksi eläkepäivät sujuivat kuitenkin lähinnä mm. suuren intohimon tenniksen parissa ja Naina-vaimon seurassa.

Vuonna 1956 avioituneella pariskunnalla oli 2 tytärtä ja useita lastenlapsia.

Lähteet: YLE Uutiset