1. yle.fi
  2. Uutiset

Afrikan ongelman ydin: Kehitys kehittyy tavoittamattomiin

Monenkin kehitysmaan tavoitteena on tieto- ja viestintäteknisten palveluiden sekä infrastruktuurin nopea kasvu, sanoo ulkoministeriön hankekoordinaattorina Etelä-Afrikassa toimiva Helena Tapper.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

- Ei kuitenkaan ole olemassa mitään taikatemppua, jolla siirtyä nopeasti maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta tietopalveluja tuottavaan "hubiin." Monet maat investoivat viestintäverkkojen rakentamiseen ja verkkopalvelujen tuottamiseen kansalaisille. Tämä on mahdollista esimerkiksi, kun kehitysmaat saavat velkojaan anteeksi ja sijoittavat näitä varoja televerkkojen rakentamiseen.

Kehittyviin maihin tarvitaan myös yksityisen sektorin investointeja ja markkinoita. Monet kehitysmaat pyrkivät saamaan ulkomaisia investointeja, mutta tämä on mahdollista vasta, kun maan olot ovat stabiilit, koulutus- ja osaamispohja on olemassa, markkinat syntyneet ja ne toimivat. - Juuri tähän kehityshyppyyn monet kehitysmaat panostavat kansallisilla köyhyyden vähentämisstrategioilla, tietoyhteiskuntastrategioilla ja niiden toteutussuunnitelmilla. Nopeat kehityshypyt ovat teknologisesti mahdollisia, mutta kyse on koko yhteiskunnan kehittämisestä, ei yksittäisten teknologioiden tai palveluiden siirrosta, Tapper selittää. Tähän tarvitaan kansallisen ja yksityissektorin yhteistä strategista panostusta koulutukseen, infrastruktuurin rakentamiseen ja palveluiden kehittämiseen. Edelleen tarvitaan hallittua sääntelyn purkamista, joka ei kuitenkaan ole aina helppoa tai edes houkuttelevaa. - Analogia on vähän sama kuin kansallisessa lentoyhtiössä. Kilpailulta suojattu yritys voi tuottaa sinänsä valtion kassaan hyvin, mutta tappio muulle kansantaloudelle on moninkertainen, suurlähettiläs Heikki Tuunanen pohtii. Aidsia, sotia ja pakolaisia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa asuu vain 11 prosenttia maailman väestöstä, mutta peräti 70 prosenttia maapallon kaikista hiv/aids-potilaista. Vuonna 2003 kaikista maailman aids-kuolemista kolme neljäsosaa tapahtui tällä maailmankulmalla. Etelä-Afrikassa tilanne ei ole yhtä synkkä kuin esimerkiksi Botswanassa tai Zimbabwessa, mutta kyllin paha kuitenkin. Vuoden 2005 lopussa maassa arvioitiin olevan 5,5 miljoonaa hiv- tai aids-potilasta. Aids-kuolemia laskettiin tapahtuvan lähes tuhat päivässä, tai jopa 71 prosenttia kaikista kuolemantapauksista ikäryhmässä 15 - 49 vuotta oli yhteyksissä aidsiin. On selvää, että inhimillisen tragedian ohella kriisillä on vaikutuksensa kehittyneeksi tietoyhteiskunnaksi pyrkivän maan talouteen. Keskimääräinen elinajanodote on laskenut aidsin takia 54 vuoteen, eli tauti niittää parhaassa työiässä olevia. Erään asiantuntija-arvion mukaan Etelä-Afrikan sairaaloiden toimintamenoista uppoaa jo lähivuosina 60 - 70 prosenttia pelkästään hiv/aids-potilaiden hoitoon. Hallitus on vuodesta 2004 rahoittanut valtakunnallista hivin torjuntaohjelmaa, jonka tarkoituksena on saattaa täsmälääkehoito kaikkien viruksesta kärsivien ulottuville. Monen kriitikon mielestä asiaan puututtiin liian myöhään: Vuonna 2005 lähes joka kolmas raskaana oleva nainen - 30,2 prosenttia - kantoi virusta. Lue lisää: Hiv/aids Etelä-Afrikassa (siirryt toiseen palveluun) Hallituksen hivin/aidsin vastainen torjuntaohjelma (siirryt toiseen palveluun)

Toinen mitä leimallisimmin afrikkalainen ongelma on ikuinen sota. Jos jossakin mantereen maassa ei ole meneillään sotilaallista konfliktia, on sillä suurlähettiläs Tuunasen mukaan ainakin yksi naapurimaa, jolla sellainen on.

Etelä-Afrikan ja samalla koko eteläisen maanosan murheenkryyni on Zimbabwe. Maata on koko sen itsenäisyyden ajan hallinnut itsevaltainen ja häpeämättömän populistinen presidentti Robert Mugabe, joka on yhtä raaka vastustajilleen kuin suopea kannattajilleen.

Etelä-Afrikka noudattaa Zimbabwen suuntaan hiljaisen paheksunnan politiikkaa, selittää Tuunanen. Ristiriitoja ei haluta lietsoa, koska Etelä-Afrikassa on jo ennestään pari miljoonaa zimbabwelaista pakolaista, ja Mugaben kannattajat ovat arvaamattomia. Zimbabwea ei kannata myöskään yrittää eristää kansainvälisestä yhteisöstä kokonaan, koska tämän on havaittu vain lisäävän Mugaben uhmamieltä. Kehityshyppy on vielä mahdollinen Tuunasen mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana eletään hyvin mielenkiintoista ajanjaksoa koko Afrikan tulevaisuuden osalta. Jos kaikki menee hyvin, on maanosan menestyspotentiaali valtava. Epäonnistumisella olisi sitä vastoin ehkä peruuttamattoman vakavat seuraukset. - Otetaan vaikkapa Mosambik tänä päivänä. Kansantuote on 500 dollaria per henki vuodessa. Suomessa kai lähemmäs 40 000. Jos Suomi on tällä hetkellä näin paljon rikkaampi, on se 20 vuoden kuluttua näin paljon rikkaampi, suurlähettiläs sanoo levittäen kätensä hauenkalastajan mittoihin. Miksi Suomi pitää tähän sotkea? Koska ympäröivää maailmaa ei voi sulkea pois kehityksestä ja sen mittaamisesta. Vaikka köyhän maan talous kasvaisi suhteessa rikasta nopeamminkin, ovat vaatimukset koulutuksessa ja osaamisessa tulevaisuudessa niin korkeat, että köyhän maan talous ei riitä kouluttamaan asukkaitaan tehdäkseen heistä kilpailukykyisiä. Maailma polarisoituu kovaa vauhtia. Pelkkä muutos ei ole kylliksi, vaaditaan myös kiinni kuromista. - Se ei enää riitä, että savannilla on koulurakennus jossa opetetaan lukemaan ja laskemaan. Pitäisi osata uudet tietotekniikat ja kaikki. Ja tämä on tietenkin Afrikan ongelman ydin. Kun lähtee niin alhaalta, niin miten estää se, ettei myönteisessäkään kehityksessä jäädä peruuttamattomasti jälkeen? Edes Tuunanen ei osaa tarkkaan sanoa, miten Afrikka siihen kykenee. Timo Kivistö, YLE Uutiset

Lue seuraavaksi