1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Kuinka kallista on kallis sähkö?

Sähkön hinnan noususta on viime vuosina kerrottu kaikissa tiedotusvälineissä kiitettävän ahkerasti.

Kotimaan uutiset

Sähkön kuluttajia haastatellessa huomaa, mitä päällimmäisiksi mielikuviksi on jäänyt. Ensimmäinen käsitys on, että sähkö vain kallistuu, ei halpene koskaan. Toinen on se, että se on nyt katastrofaalisen kallista. Kolmas on, että energiateollisuudelta löytyy aina kallistumiselle päivän selitys: milloin Norjassa sataa tai ei sada. Neljänneksi koko asia tuntuu kamalan kaukaiselta ja vaikealta.

Jos asioiden taustoja hieman purkaa, päätyy siihen, että mielikuvat ovat osittain totta. Sähkö halpenee aina välillä Ensimmäisen väitteen tosin torjuu torjuu kauppa- ja teollisuusministeriön ylijohtaja Taisto Turunen. Sähkö ei pelkästään ole kallistunut, ministeriön selvitysten mukaan se myös halpenee välillä. Kuluttajahinnat laskevat kun viitehintana käytetty pohjoismaisen sähköpörssin hinta tarpeeksi kauan laskee. Eri asia on se, kuinka oikeudenmukaisesti kuluttajahinnat pörssikehitystä seuraavat. Ylöspäin kuluttajahinta näyttäisi reagoivan herkemmin kuin alaspäin. 2000-luvun alkupuolella kuivuus Pohjoismaissa sinkosi pörssihinnan nousuun ja kuluttajahinta nousi nopein nykäyksin perässä. Kun pörssihinta rauhoittui, kuluttajahinta seurasi loivasti laskien perässä. Ennen kuin se ehti takaisin lähtötasolle, alkoi päästökauppa. Jonka takia taas pörssihinta taas ampaisi nousuun ja kuluttajahinnat seurasivat perässä. Sähkön pörssihinta on tällä hetkellä halvempi kuin vaikkapa vuoden 2002 alussa. Kuluttajahinta sen sijaan on tässä ajassa noussut 28 - 52 prosenttia, käyttäjäryhmästä riippuen. Tarkennus "kuluttajahintaan", joita on lukuisia: tässä on kyse sähköenergian reaalisesta, verottoman toimitusvelvollisuushinnan kehityksestä ja koko maan keskiarvosta. Toimitusvelvollisuushintaa on käytetty, koska sillä ainakin jokainen kuluttaja saa sähköä paikalliselta yhtiöltään. Jotkut tarjoushinnat ovat matalampia, jotkut jopa kalliimpia. Reaalinen hinnannousu ottaa huomioon rahan arvon muutoksen. Omakotitaloasukas maksaa Kovimman hinnannousun ovat saaneet maksaa sähköllä lämmittävät omakotitaloasujat. Varsinkin varaava sähkölämmitys on kallistunut, kun yösähkö on pörssissä kallistunut. Tosin paljon käyttävät maksavat ainakin tilastollisesti edelleen pienempää yksikköhintaa kuin vähemmän kuluttavat. Energiateollisuus huomauttaa, että pörssisähkön trendi on kuitenkin liikkunut ylöspäin ja kuluttajahinta seuraa tätä trendiä. Teollisuus muistuttaa myös mielellään, ettei kuluttajahinta koskaan sinkoa pörssin huippuhintoihin, jos ei laske huippuhalpoihin lukemiinkaan. Pohjoismaisen sähköpörssin NordPoolin hinnan ja erilaisten kuluttajahintojen keskinäisestä suhteesta voi jokainen kiinnostunut tehdä tilastoja vaikka itse Internetissä. Energiamarkkinaviraston erinomainen hintavertailu - ja tilastokone on osoitteessa www.sahkonhinta.fi (siirryt toiseen palveluun). Kuluttaja maksaa myös riskin hallinnan Kuluttaja maksaa aina lopulta kaiken. Sähkön tuotannon, siirron, verot, yhtiöiden katteet ja myös niiden riskin pörssihinnan suhteen. Kun pörssisähkö on kalliimpaa kuin kuluttajahinta, tappio on sähköyhtiön. Paitsi, että tappio on pitkälti laskennallinen. Sähköyhtiöt tuottavat virtaa itse, niiden tuotantokustannukset eivät heilahda pörssihinnan mukana minnekään. Suomessa on myös paljon paikallisia sähköyhtiöitä, joiden tehtäväkin on alunperin muu kuin voiton maksimointi. Tämä tekee sähkökaupasta hieman merkillistä sekataloutta. Suomalainen kuluttajahinta onkin paljon jähmeämpi kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa hintaheilahtelut ovat pörssin heilahdellessa paljon suurempia - ylös ja alas. Päästökauppa heiluttaa pörssiä Energiateollisuus korostaa, että pörssihinta on tänä keväänä laskenut lähinnä siksi, että päästöoikeuksien hinnat ovat kauppakauden lopussa romahtaneet. Uusi Kioto-kausi alkaa ensi vuoden alusta ja päästöoikeuksien hintojen odotetaan monikymmenkertaistuvan. Taas lähtee pörssihinta ylöspäin. Päästökauppa on poliittisesti synnytetty järjestelmä. Teollisuudesta kuuluu nupinaa, että kuluttajille on unohdettu kertoa hyvien ilmastotavoitteiden hinta - jonka senkin tietysti kuluttaja maksaa. Teollisuus on mielestään epäreilusti saanut hinnannoususta syntipukin roolin samalla kun poliitikot ottavat ilmastourotöistä kunnian. Katastrofaalisen kallista sähköä? Onhan se suomalaisella mittapuulla kallista. Tosin halvempaa sähköä on EU:ssa tarjolla vain Kreikassa, minkä energiateollisuus muistaa aina mainita. Tämä ei tietenkään ole mikään selitys sähkölaskujensa kanssa tuskailevalle omakotitaloasujalle. Ei perheenäitiä kiinnosta se, että vaikkapa Saksassa se maitolitra vasta maksaakin, jos maito nopeasti kallistuu lähikaupassa. Varsinkaan kun maito on lypsetty naapurilaitumen mansikeista. Energiamarkkinaviraston arvion mukaan vasta viideosa suomalaisista on kilpailuttanut sähkönsä. Tämä johtunee ihan vain siitä, että kun valtaosta suomalaisista kuluttaa vähemmän sähköä kuin sähkölämmittäjät, he maksavatkin vähemmän. Eikä hinnannousu ilmeisesti ole vielä ylittänyt sitä kynnystä, missä suomalainen sisuuntuu perehtymään vaikeaksi koettuun asiaan. Isossa kerrostaloasunnossa tai rivitaloasunnossa asuva perhe kuluttaa nykylaitteilla ehkä 5 000 kilowattituntia vuodessa. Nykymuodin mukaan reilunkokoisen omakotitalon lämmitykseen ja muuhun käyttöön menee helposti 20 000 kilowattituntia, jopa 30 000. Edellisten sähkölasku on vuodessa kallistunut kymppejä, jälkimmäisten satasia. Omakotiliitto on koettanut tuoda sähkökauppaan joukkovoimaa kilpailuttamalla yhtiöitä jäsenistönsä puolesta. Omakotiasujien joukosta kuuluu epäilyjä, ettei tarjouksien kanssa juuri nähdä vaivaa. Tarjoajia on vähän, yhtiöt tietävät toistensa hinnat ja tietävät, ettei halvemmalla ole mikään pakko myydä. Samasta asiasta puhui selvitysmies Matti Purasjoki arvostellessaan suomalaisen sähkömarkkinan toimimattomuutta. Homman nimi on asiantuntijakielellä kollusiivinen oligopoli. Sähkölämmitteisissä pientaloissa asuu 1,7 miljoonaa suomalaista, kyseessä on iso vähemmistö, mutta silti vähemmistö. Nyt pitäisi varmaan vielä kyynisyyden nimissä miettiä, ovatko sähköyhtiöt ajatelleet asian niin pitkälle, että tajuavat enemmistön sietävän nousun ja ettei kuluttajakapinasta tarvitse huolestua. Sataako Norjassa? Norjassa on kuivaa, tai siellä sataa. Päästöoikeudet ovat kalliita tai halpoja. Termiini, futuuri ja indeksi. Energian hinta, siirtohinta, verot, alvit. Sähkön hinnnan muodostuminen ei ole yksinkertainen asia. Kauppa- ja teollisuusministeriön ylijohtaja Turunen puuskahtaa haastattelussa jopa, että on kohtuutonta vaatia, että kaikki sitä ymmärtäisivätkään. Mutta samaan aikaan kuluttaja on nykyjärjestelmässä ainoa sähkönsä hinnan vartija. Kauppa- ja teollisuusministeriössä on mietitty sitä, että Energiamarkkinavirastolle pitäisi antaa tehtäväksi pörssisähkön ja kuluttajahintojen välisen suhteen nykyistä tarkempi valvonta. Markkinataloudessa kaikki saavat toki pyytää kauppatavarasta mitä tahtovat, mutta ehkä kuluttajia kiinnostaisivat eniten ne yhtiöt, jotka muistavat aktiivisesti korjata hintojaan alaspäinkin. Saako halvalla myydä varoittamatta? Tähän teollisuudella on paljonkin sanottavaa. Se valittaa, että nykyinen hinnanmuutosjärjestelmä on liian raskas. Kaikille asiakkaille pitää ilmoittaa kirjallisesti hyvissä ajoin etukäteen hintamuutoksista. Teollisuus tulkitsee sähkömarkkinalakia niin, että myös hinnanalennukset pitää ilmoittaa tällä raskaalla systeemillä. Heillä on asiasta asiantuntijaprofessorin lausunto. Kauppa- ja teollisuusministeriössä näitä puheita kommentoidaan happamasti tyypilliseksi lobbaukseksi, johon ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota. Hintamuutokset ylöspäin on tarkoitettukin raskaiksi tehdä, kuluttajan suojan nimissä. Mutta ministeriö tulkitsee lakia niin, että niin halvalla saa myydä kuin sielu sietää, vaikka etukäteen varoittamatta. Teollisuus vaatii lakimuutosta, jolla hintailmoitusjärjestelmä kevennettäisiin molempiin suuntiin. Ministeriö ei tahdo. Jos aidosti haetaan kuluttajan etua, tarjolla olisi myös kolmas ratkaisu. Sähkömarkkinalakiin voisi oikein kirjata, että alaspäin hintaa saa korjata kevyemmällä ilmoitusmenettelyllä kuin ylöspäin. Liian vaikeaa? Ei sähkön hinnan vertailu ole kamalan vaikeaa. Kokeilin itse ja Internetissä se näköjään käy keneltä hyvänsä. Otetaan esiin tuore sähkölasku ja avataan sivu www.sahkonhinta.fi (siirryt toiseen palveluun). Ensin kone kysyy postinumeron. Sitten se käskee valita siirtoyhtiön. Siinä ei meillä ainakaan ollut valinnanvaraa. Tavallinen kerrostalo- tai rivariasukas jättää siirtotariffin ja mittaustavan oletusarvoiksi. Sitten vastataan kulutukseen, jonka näkee laskusta. Lopuksi valitaan haetaanko toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta, yksivuotista, kaksivuotista vai peräti pörssisähkösopimusta. Kone kertoo halvimman huudon sähköenergian hinnalle. Päälle tulevat melko kiinteät siirrot, verot jne. Ei ollut vaikeaa. Meille nykyinen yhtiö Helsingin Energia näyttää olevan halvin toistaseksi voimassa olevilla hinnoilla. Yksivuotisessa sopimuksessa kärkeen kiri Kainuun Energia, kaksivuotisessa St1 Finland Oy. Pörssisähköä meille myisi tänään halvimmin kustannuksin Vattenfall. Miten teillä? Leena Liukkonen, YLE Uutiset Energiamarkkinavirasto (siirryt toiseen palveluun)

Lue seuraavaksi