Yöradio täyttää 20 vuotta

Radio-ohjelmien klassikoihin lukeutuvan Yöradion perusajatus on valvoa yöllä valvovien seurana. Yöradiota kuunnellaan muun muassa sairaaloissa, auton ratissa, tehtaissa ja mökeillä.

kulttuuri

Yöradiossa sekä ohjelman alkuaikoina että viime vuosina työskennellyt toimittaja Juha Roiha kertoo, että kuulijat kokevat Yöradion juontajan usein hyvin läheiseksi ihmiseksi. Juontajalta vaaditaankin kykyä olla läsnä.

- Ihminen liikkuu öisin ihan eri tunnelmissa kuin päivisin. Yöllä tunteet nousevat esiin, joten radiopuhekin on jotenkin intiimimpää, Roiha pohtii.

Hän sanoo, että suomalainen ei ehkä pidä siitä, että joku tulee niin sanotusti iholle.

- Yöradiossa mennään kuitenkin aika lähelle kuulijaa. Ei silittämään, mutta kosketusetäisyydelle.

Musiikkia kaikkiruokaisille Radio Suomessa ja YleX:ssä joka yö kello 00 - 05 lähetettävässä Yöradiossa kuullaan puheen lisäksi myös runsaasti musiikkia. Nykyään eletään niin kutsuttujen formaattiradioiden aikaa, joten myös jokaisen YLEn radiokanavan musiikkityyli on tarkkaan määritelty. Toisin oli Yöradion aloittaessa vuonna 1987, jolloin toimittajat saivat soittaa ohjelmassa mitä tahansa musiikkia klassisesta jazziin ja iskelmään. - Ainoa vaatimus oli, että musiikin tulee olla monipuolista. Yhteen yöhön mahtui noin 70 - 80 levyä, ja toimittaja saattoi valita kappaleet vaikkapa jonkin teeman mukaan, kertoo Yöradiota vuosina 1987 - 1990 toimittanut Kai Ristola, joka myös juonsi ohjelman ensimmäisen lähetyksen. - Toimittajilla oli monia tapoja koota Yöradion musiikki, mutta erikoisinta taktiikkaa sovelsi Sakari Warsell. Hän valitsi yhteen Yöradioon musiikin poimimalla joka tuhannennen levyn Yleisradion valtavan, puoli miljoonaa äänitettä käsittäneen levystön stereo-LP-levyjen hyllystä ja soittamalla otokseen sattuneiden äänitteiden ensimmäisen raidan. Se oli todellista musiikkia kaikkiruokaisille, Ristola nauraa. Kuulijoiden tarkkaavaisuus koetuksella Yöradio kerää yhteen yössä valvovat, mutta myös toimittajan olo voi joskus tuntua yksinäiseltä studion hiljaisuudessa. - Aluksi sitä aina epäilee, että kuunteleeko tätä puhetta ylipäänsä kukaan tuolla jossain, Juha Roiha kertoo. - Monet Yöradion juontajat ovatkin innostuneet joskus testaamaan, kaikuuko puhe tyhjyyteen. Toisin sanoen juontaja voi sanoa jotain epätavallista ja katsoa, tuleeko asiasta palautetta kuulijoilta. Sekä Roiha että hänen kollegansa Petri Kejonen ovat keksineet koetella Yöradion kuulijoiden tarkkaavaisuutta esimerkiksi muuttamalla puheäänensä tavallista kimeämmäksi. - Muutama tekstiviesti tuli, mutta se oli ainoa palaute. Radionkuuntelijat kai ajattelivat, että jos toimittajalla viiraa päässä niin viiratkoon sitten, Roiha nauraa. Postikortteja ja puhelinsoittoja Kaikesta huolimatta Yöradiota kuunnellaan usein tarkalla korvalla. Kai Ristola muistaa, miten Yöradion tekijäjoukon ainoa nainen, toimittaja Kirsi Nevanti, sai alkuvuosina joka viikko pahvilaatikollisen ihailijapostia. - Eräässäkin kortissa oli Roope Ankan aarrearkku, josta pulppusi kultarahoja. Kuuntelija oli piirtänyt rahoihin osoittavan nuolen ja kirjoittanut viereen "Kirsin puhetta" . Ristolan oma palautesaalis jäi yhteen postikorttiin. - Kortin teksti kuului: "Yhtä sietämätöntä ruotsalaista matonpiiskausmusiikkia koko yö. Ristolan Yöradiota emme kuuntele enää koskaan. Terveisin suuri joukko kuuntelijoita", Kai Ristola myhäilee. Yöradiossa jaetaan myös yhteisiä ilon ja surun kokemuksia. Esimerkiksi kun Leevi and the Leavings -yhtyeestä tuttu laulaja ja lauluntekijä Gösta Sundqvist kuoli elokuussa 2003, Juha Roiha soitti Yöradiossa Sundqvistin musiikkia ja antoi kuulijoiden kertoa muistojaan taiteilijasta.

- Joidenkin lähetykseen soittaneiden kanssa ensin itkettiin ja sitten naurettiin. Tällaisissa tapauksissa yö on herkkää aikaa purkaa kollektiivista surua, Roiha sanoo.

Yöradion 20-vuotisjuhlalähetys kuullaan Radio Suomessa ja YleX:ssä perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset