Mäntän kuvataideviikot tuovat taiteen kaikkien ulottuville

Kuvataideviikkojen teema on tänä kesänä Suomen 25 parasta taiteilijaa. Esillä on töitä muun muassa Riiko Sakkiselta, Rauha Mäkilältä ja Jiri Gelleriltä. Mäntässä teokset levittäytyvät ympäri kaupunkia, esimerkiksi mainospaikoille ja rakennustyömaille.

kulttuuri

Näyttelyn kuraattori Jani Leinonen herätti keskustelua taiteen kaupallistamisesta viime syksynä, kun hän perusti Taidesupermarket Pikasson yhteistyönä helsinkiläisen mainostoimiston kanssa.

Leinonen käyttää vähittäiskaupan toimintamalleja, kun hän markkinoi ja arkipäiväistää taidetta. Mäntän kuvataideviikkojen graafisen ilmeen Jani Leinonen on lainannut kauppaketju Alepalta. Myös nimekäs taiteilija saattaa toimia tehokkaana koko kansan vetonaulana.

- Andy Warholhan on meille ikään kuin sisäänheittotuote. Kun ihmisiä pyydetään nimeämään joku taiteilija, he mainitsevat usein joko Andy Warholin, Picasson tai Juhani Palmun. Halusimme Mänttään tunnistettavan nimen, popin kuninkaan, joka on paikalla vetämässä suuria massoja, Leinonen kertoo.

Painavaa asiaa hilpeässä kuoressa Näyttelyn räiskyvä ulkoasu kertoo siitä, että maailmamme rakentuu nykyisin pitkälti kaupallisuuden ympärille. Suomen 25 parasta taiteilijaa -näyttelyssä monet taiteilijat tuovat myös rankkoja aiheita esiin, kätkettyinä markkinoinnin kuvamaailmaan. - Kaupallinen kuvasto on aika kaunista, hilpeää ja positiivista. Siinä käsitellään usein vain neutraaleja asioita, toteaa Leinonen. - Mäntässä on paljon sellaisia taiteilijoita, jotka puhuvat sietämättömän vakavista ja inhottavista asioista, mutta käyttävät kaupallisia, hilpeitä hahmoja kertoakseen näistä vakavista asioista. Siellä on paljon teoksia, jotka ovat todella vinksahtaneita. Teos saattaa näyttää päältä päin muropaketilta, mutta sitten yhtäkkiä se käsitteleekin kansanmurhaa, Leinonen jatkaa. Taidetta toreille ja turuille Kuraattori Jani Leinonen haluaisi, että useammat ihmiset kiinnostuisivat taiteesta ilmiönä. Mäntässä hän tuo taiteen ulos galleriatiloista. Teokset levittäytyvät ympäri kaupunkia, esimerkiksi mainospaikoille ja rakennustyömaille. Leinonen korostaakin, ettei taide ole pelkkiä tauluja seinällä, vaan pikemminkin sosiaalinen ilmiö. - Taidegalleria on lähtökohtaisesti elitistinen. Gallerioissa ei juurikaan ole ajateltu tavallista kansaa, vaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat todella kiinnostuneita taiteesta ja joilla on varaa ostaa teoksia. On olemassa toisenlaisiakin keinoja esittää taidetta. Itse koen tekeväni samalla taidetta, kun muokkaan näyttelytiloja, esittämisen tapoja ja markkinointia. - Kun taulu, joka näyttää mainokselta, laitetaan galleriatilaan, siitä tulee ikään kuin fiktiivinen, taiteen kentän sisällä toimiva taideteos. Jos sama taideteos laitetaankin puolestaan mainospylvääseen, ihmiset lukevat sen todellisena mainoksena. "Markkinointi lapsenkengissä"

Tänä keväänä Jani Leinonen ilmoitti, että hän on palkannut Bob Helsinki -mainostoimiston tehostamaan myyntiään taiteilijana. Leinonen toteaa, että taidemarkkinointi on usein lapsenkengissä verrattuna siihen, mitä taiteen sisällöt ovat.

- Ei siinä ole mielestäni mitään ihmeellistä, kyllähän Saarioinenkin valmistaa lihapullia. Lihapullat tarvitsevat jonkin mainostoimiston keksimään niille kiinnostavia tapoja markkinoida niitä. Samasta asiastahan tässä oikeastaan on kyse, Leinonen pohtii.

- Taide on luovaa ja taiteessa järjestetään kaikkia käsittämättömiä, ihmeellisiä tempauksia. Minkä takia markkinointi ei voisi olla samalla tasolla kuin taide? kysyy Jani Leinonen.

Mäntän kuvataideviikkojen avoimia avajaisia vietetään ensi lauantaina.

Lähteet: YLE Uutiset