1. yle.fi
  2. Uutiset

Uudessa Die Hardissa rymistellään vanhaan malliin

Ensi keskiviikkona Suomenkin elokuvateattereissa rytisee ja paukkuu, kun neljäs Die Hard -elokuva aloittaa maailmanvalloituksensa. Bruce Willisin esittämä konkaripoliisi John McClane pääsee jälleen pelastamaan Yhdysvaltoja. Vaikka tietotekniikka on muuttanut maailmaa, McClane turvaa tuttuihin keinoihinsa: sisuun, vauhtiin ja väkivaltaan.

kulttuuri

On kulunut 12 vuotta edellisestä Die Hardista, eikä McClane tajua uusia digitaalisia vempaimia. Hiukset ovat harvenneet, eikä tupakka enää pala, mutta muuten hän on entisellään. Yhdessä vastentahtoisen tietokonehakkerin kanssa hän turvaa maansa ja perheensä tulevaisuuden jälleen kerran. Ei siis varsinaisesti mitään uutta toimintaelokuvien auringon alla, mutta neljäs Die Hard toimii kuitenkin melko mallikkaasti. Elokuvassa on lievä menneen maku, kun 1990-luvun sankari juoksee selvittämässä 2000-luvun ongelmia, mutta toisaalta elokuva korostaa vanhan ja uuden risteämistä itsekin.

Elokuvan alussa rikolliset pääsevät Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun FBI:n tietoverkkoon kansallispäivän aattona, ja rikoskomisario McClane saa tehtäväkseen hakea nuoren hakkerin Matt Farrellin (Justin Long) kuulusteltavaksi.

Hakureissu muuttuu tulitaisteluksi ja takaa-ajoksi, sillä myös rikolliset ovat Farrellin perässä. Eikä kestä kauankaan, kun asunto räjähtää, autoja romuttuu ja peräänantamaton McClane vuotaa verta tutiseva Farrell vieressään.

Tietomurtojen sarja suistaa maan raiteiltaan

Kahdessa tunnissa ikivireä John McClane muun muassa roikkuu hävittäjän siivestä, kaasuttaa autolla hissikuiluun, pelastuu tulimerenä palavasta sähkölaitoksesta, räjäyttää helikopterin korkealle kimpoavan poliisiauton avulla ja ajaa jättimäisellä rekalla betoniramppiin, joka tuhotaan tuusan nuuskaksi ohjuksilla.

Vanhassa vara parempi Ensimmäinen Die Hard -elokuva Vain kuolleen ruumiini yli valmistui vuonna 1988, ja sen jälkeen filmejä tuli muutamassa vuodessa kaksi lisää. Uusimman on ohjannut Len Wisemann. Hän ja filmin muut tekijät ovat monien muiden sarjaelokuvien tekijöiden tapaan ilmeisesti ajatelleet, että vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia. Niinpä leukaileva ja kovakuntoinen poliisisoturi McClane jää jälleen lähes yksin taistelussaan pahiksia vastaan, perhesuhteet ovat rempallaan, ja tytär on pelastettava roistojen kynsistä. Vaimoa tai avioliittoa ei enää neljättä kertaa voikaan pelastaa, sillä liitto on päättynyt eroon. Jotain tuoretta olisi kai voinut keksiä, jotain muutakin kuin tietokoneita, valtionhallinnon kyberosastoja ja hillittömiä erikoistehosteita. Mutta jos pitää Willisistä ja aiemmista Die Hardeista, ei uusimmassakaan versiossa suurta vikaa ole. Ja elokuvan lopuksi soi 1960-luvun rokkibändi CCR, muisto vanhoilta ajoilta.

Nykyhetken makua elokuvaan tuo tietoyhteiskunnan haavoittuvuuden kuvaus, sillä kyse on rikollisjoukosta, joka tietoverkkoihin tunkeutumalla ajaa Yhdysvaltain liikenteen, puhelinverkot, tietoliikenteen, talouden ja sähkönjakelun sekasortoon.

Juonen takana on valtion hommista pois potkittu tietokonenero Thomas Gabriel ( Deadwood-sarjasta tuttu Timothy Olyphant), joka tavoittelee paitsi kostoa, myös Yhdysvaltain rahavarantoja. Tehosteita tehosteiden vuoksi Hollywoodin valtavirtaelokuvissa on jo vuosia turvattu aina vain uskomattomampiin erikoistehosteisiin, ja tässä kilvassa neljäs Die Hard pärjää hienosti.

Itse asiassa on vaikea kuvitella, voisiko edes toimintaelokuvaan tunkea vielä näyttävämpiä ryminöitä, räjähdyksiä, joukkokolareita ja akrobaattisia pelastumisia.

Lähteet: Anna Simojoki, YLE Uutiset

Lue seuraavaksi