Maailmanloppu alkaa eskimokylästä

Mereltä vyöryvä hyinen usva peittää kiitoradan. Pärinä kuuluu, mutta mitään ei näy. Pienkone yrittää turhaan laskeutua Shishmarefin eskimokylään jo kolmatta kertaa. Mönkijän kahvassa saattajat naureskelevat hyväntahtoisesti - ei täältä noin vain pääse pois.

Ulkomaat

Palaamme siis vielä yhdeksi yöksi takaisin kylään, josta puolet on jo huuhtoutunut mereen.

Majapaikkani on paikallisen pelastuslaitoksen lattia. Hätäkeskuksen radiopuhelin rätisee yötä myöten, sillä lähes kaikki kylän miehet ovat lähteneet pyytämään partahylkeitä, eikä perinneammatti ole aivan vaaraton.

Vain kolme viikkoa ennen vierailuani Shishmarefissa 24-vuotias mies hukkui, kun moottorikelkka vajosi jäihin.

Tuoreimmat säätiedot kannattaa siis kertoa kaikille.

Kylän vanhimmat puistelevat päitään huolestuneina. Ennen vanhaan tiedettiin, milloin jäällä voi liikkua. Nykyisin sää oikkuilee, jäät lähtevät ja tulevat miten sattuu.

Myös myrskyt murjovat kylää entistä kiivaammin, ja eroosio on nopeutunut. Jos kohdalle ei satu voimakkaita myrskyjä, eroosio vie maata metrin vuodessa. Suurimpien myrskyjen aikaan Tshuktshien meri on kuitenkin vallannut kerralla jopa 40 metriä lisää hiekkadyynille rakennetusta kylästä.

Kyläläisten ja monien tutkijoiden mielestä syynä on ilmastonmuutos.

Eroosion takia Shishmarefin eskimokylän talot romahtavat mereen, yksi toisensa jälkeen.

Aallonmurtajat ovat tuhoutuneet

Tähänastiset aallonmurtajat ovat tuhoutuneet, uutta ja erilaista suojavallia suunnitellaan armeijan voimin ennen syysmyrskyjä. Se on vain viivytystaistelua, sillä meri pyyhkii lähivuosina vääjäämättä loputkin kylästä, ja asukkaista tulee Yhdysvaltain ensimmäisiä ilmastopakolaisia.

Kylä ei odota kuolemaa toimettomana. Viisi vuotta sitten enemmistö reilusta 500 kyläläisestä päätti äänestämällä, että kylä on rakennettava uudestaan turvallisempaan paikkaan, suojaisan lahden rannalle, kauas tyrskyistä.

Hankkeessa on yksi pieni pulma: muuton hinnaksi on arvioitu 135 miljoonaa euroa, eivätkä sen paremmin Yhdysvaltain liittovaltio kuin Alaskan osavaltiokaan suostu pakkomuuton maksajiksi.

Muuttoa odotellessa kylä on jäänyt hunningolle. Vesi- ja viemäriverkko on romahtanut, eikä kukaan halua enää korjata sitä. Aamutoimiin kuuluu yöastian tyhjentäminen. Jätevedet viskataan suoraan ikkunasta ulos.

Talojen pihoilta löytyy kasoittain ruostuneita mönkijöitä ja moottorikelkkoja. Asukkaat häpeävät rappiota, eivätkä halua TV-kameraa sisätiloihin.

Ulkopuolisista on täällä kirjavia kokemuksia. Toimittajia ja päättäjiä ramppaa pikavisiitillä, mutta maailmaa ei inupiaq-eskimokylän kohtalo tunnu liikuttavan ainakaan niin paljoa, että muuttoavustusta irtoaisi.

Luterilainen kirkko on lähettänyt kylään papin, joka vaihtuu taajaan, sillä seurakunta ei ole niitä helpoimpia. Jumalanpalveluksessa kyllä käy väkeä, sillä ainoa arktiselta säältä suojassa harjoitettava kilpaileva huvitus on bingo viitenä iltana viikossa.

Alaskan osavaltio taas on lähettänyt napapiirille ulkopuolisen lainvalvojan, jota eskimot halveksivat. Hänen tärkein tehtävänsä on syynätä, ettei kylään salakuljeteta lentokoneella viinaa.

Kuivassa kylässä pimeä pullo maksaa 200 euroa, lähes 20 kertaa enemmän kuin lähimmässä kaupungissa, 3800 asukkaan Nomessa. Ilman moottorikelkkoja ei pärjättäisi Shishmarefista Nomeen on linnuntietä 200 kilometriä. Ilmankos sinne kannattaa talvella ajaa moottorikelkalla. Mutta myös Nome on lentokoneiden varassa toimiva sivilisaation saareke tundran keskellä. Alaskan asfaltoidulle tieverkolle on Shishmarefista matkaa 800 kilometriä, vasta sen varrelta löytyvät astetta suuremmat kaupungit. Niihin kyläläiset voivat joutua hajaantumaan, jos Shishmarefin siirrolle ei löydy rahoittajaa. Jos kylää ei rakenneta uudelleen, eskimoiden perinteinen, omavaraistalouteen perustuva elämäntapa katoaa. Kalastus, hylkeenpyynti ja metsästys eivät elätä kaupungissa. Sarichefin viiden kilometrin mittaiselta saarelta, jossa Shishmaref sijaitsee, on löydetty jälkiä asutuksesta 4000 vuoden takaa. Nyt ilmastonmuutos pyyhkii tuhansien vuosien historian muutamassa vuosikymmenessä. -Meiltä alkaa aika loppua, pohtii rannalla hyljettä nylkevä Susie Nayokpuk. -Taitaa tulla maailmanloppu, hän sanoo vaivautuneesti naureskellen ja raahaa hylkeenlihan roikaleen kuivumaan puutelineelle. Shishmarefin hyytävässä ilmastossa kuivuva hylkeenliha on kuulemma parasta mitä Alaskasta löytyy. Ainakin vielä. Jääpeitteen katoaminen on viemässä ruoan sekä jääkarhuilta että eskimoilta. Shishmarefin kylä haluaakin vedota koko muuhun maailmaan. Kesäkuussa kylä avasi kohtalostaan kertovan internetsivuston osoitteessa http://www.shishmarefrelocation.com/ (siirryt toiseen palveluun) Kirjoittaja toimii YLEn pääkirjeenvaihtajana Washingtonissa. Mäkeläisen jutut Alaskasta löytyvät myös tämän kolumnin yhteydestä sitä mukaa kun niitä julkaistaan YLEn kanavilla. Mika Mäkeläinen, Shishmaref, Alaska