Susanna Haavisto kaivoi Jacques Brelin lauluja naftaliinista

Belgialaisen chansonistin Jacques Brelin laulut heräävät henkiin Vantaalle valmistuneessa esityksessä. Liisa Ryömän suomennokset kuultiin ensimmäisen kerran 24 vuotta sitten Helsingin kaupunginteatterin lauluillassa. Nyt laulut on sovitettu uudelleen, ja näyttelijä Susanna Haavisto on dramatisoinut ja ohjannut niiden ympärille esityksen.

kulttuuri

Haaviston mukaan esitys on näytelmällinen, mutta ei välttämättä juonellinen.

- Tarinat yhdistävät lauluja toisiinsa. Idea tuli pienistä lehtiuutisista, joissa kerrotaan arjen suurista tragedioista. Brelin laulut ovat äärimmäisen raadollisia ja rankkojakin, kuvailee Haavisto.

Brel kirjoitti nuoruudessaan optimistisia, idealistis- ja uskonnollissävytteisiä lauluja. Ranskaan muuton myötä nuoresta laulajasta kasvoi yhteiskuntakriitikko. Brelin suuria teemoja olivat yhdenmukaisuuden vastustaminen, kuoleman pohtiminen, syyllisyys ja moraali sekä porvarillisuus, jonka Brel koki erityisen ahdistavana kotimaassaan Belgiassa. Rakkauslauluja Brel kirjoitti hyvin vähän.

Pisteliäs klovni lavalla Jacques Breliä on kutsuttu flaamien Don Quijotiksi viittauksena hänen satiiriseen, tragikoomiseen puoleensa. 1960-luvun ranskalaiselle nuorisolle hän oli Gallian Bob Dylan. Brelin tunnusmerkkejä olivat voimakas elehtiminen ja itseironia. Julkiset esiintymiset olivat hänelle piinaa. Mutta lavalla Brel oli intensiivinen esiintyjä, joka antoi konserteissaan kaikkensa. Hän kasvatti laulujen tempoa ja rakensi sanatulvallaan yhä juopuneempia kuvia. Esiintyessään Brel oli näyttelijä, arvioi Susanna Haavisto. - Hän löi tiskiin kaiken, mille hänessä saattoi nauraa, niin liian suuret hampaat kuin pitkän kielensä. Hän oli kuminaama vailla vertaa, se oli hänen tavaramerkkinsä. Täyttä klovneriaa. Jacques Brel kuoli 49-vuotiaana vuonna 1978. Esiintymislavat hän oli jättänyt muutamaa vuotta aiemmin. Puhuttelevaa tekstiä Liisa Ryömän neljännesvuosisata sitten tekemät Brelin tekstien suomennokset ovat kestäneet aikaa, toteaa Haavisto. Hänen mielestään kyseessä ei itse asiassa ole edes käännös, vaan täysin uusi teksti. - Hyvä esimerkki on laulu Ne me quitte pas. Se on hyvin ranskalainen: "Haluan olla koirasi varjo vain, varjosi varjo vain". Liisa Ryömän nerokas suomennos kuuluu "Ala vetää vaan." Se on hyvin suomalaisesti sanottu: Sattuu ihan kauheasti, mutta mee vaan... Haaviston esitys Brel! saa ensi-iltansa Vantaalla Backacksen kartanossa torstaina.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset