Vesi on myyttien ja legendojen lähde

Elämä syntyi alkumeressä, ja myös monien kulttuurien luomiskertomuksissa maailman synty liittyy veteen. Vedellä on tarinoissa muutoinkin vahvaa myyttistä voimaa. Raamatussa vesi on tärkeä tekijä luomiskertomuksen jatko-osassa: kun Jumala on tyytymätön ihmiskuntaan, hän hukuttaa sen tulvaan ja pelastaa vain Nooan hurskaan perheen, joka aloittaa maailman asuttamisen alusta.

Suomalaisilla on alkumerestä oma tarinansa. Kalevalassa kerrotaan, että aikojen alussa oli vain vettä, ilmaa ja yksi ainoa elävä olento, Ilmatar. Tai löytyipä sentään toinenkin: sotka, joka laskeutui munimaan Ilmattaren polvelle. Kun Ilmatar liikautti polveaan, munat vierivät veteen ja särkyivät. Silloin niistä tuli maa, taivas, aurinko, kuu, tähdet ja pilvet.

Irlantilaismyytti puolestaan kertoo Irlannin pisimmän joen Shannonin syntyneen kultahiuksisen neidon Sinnanin omapäisyydestä. Hän löysi Cuilcaghin vuorilta Irlannin sydämestä pähkinäpuun, jonka satoa hän ryhtyi maistamaan, vaikka jumalat kielsivät. Liian myöhään hän tajusi sen tiedon puuksi, josta syönyt kuolevainen oli tuhon oma.

Puu kasvoi kyynelenmuotoisen lammen rannalla, josta yhtäkkiä nousi valtava vesisuihku. Se uursi maahan uoman, joka venyi venymistään ja vei Sinnanin mukanaan. Neito rukoili jumalilta apua, mutta he antoivat hänen hukkua virtaan. Jälkikäteen he tulivat kuitenkin katumapäälle ja nimesivät joen tytön mukaan. Siitä tuli yhtä kaunis ja omapäinen kuin kaimastaan, tarinassa kerrotaan. Näin syntyi Amazonvirta Myös Brasilian juruna-intiaaneilla on myytti omien jokiensa synnystä. Kauan sitten maailman kaikki juomavesi kuului Juriti-nimiselle linnulle, joka säilytti sitä kolmessa tynnyrissä. Juruna-heimon päällikön lapset menivät pyytämään vettä janoonsa, mutta Juriti ei antanut. Isä kielsi itkeviä lapsiaan kysymästä toista kertaa. - Juritin tynnyreissä on kaloja. Ne ovat vaarallisia, hän sanoi. Lapsetpa kiinnostuivat kaloista ja menivät uudelleen Juritin luo. Tämän huomaamatta he rikkoivat tynnyrit. Silloin yhdestä syöksähti iso kala, joka nielaisi Rubiata-pojan. Vain hänen jalkansa pistivät ulos kalan suupielestä. Hänen veljensä lähtivät karkuun, mutta ottivat tynnyrit mukaan. Läiskähtelevästä vedestä syntyivät joet ja putoukset. Rubiatankin veljet pelastivat kalan kidasta. Ja isälleen he sanoivat ylpeinä: - Nyt meillä on vettä juodaksemme koko elämämme ajaksi. Näin aurinko nousi taivaalle Aikojen alusta kertoo myös nigerialainen legenda. Sen mukaan aurinko ja vesi elelivät alkujaan ystävinä maan päällä. Aurinko kävi usein veden vieraana ja kysyi lopulta, miksi vesi ei käynyt hänen luonaan. Vesi vastasi, että tokihan hän halusi vieraisille, mutta auringon talo oli liian pieni. Sinne eivät mahtuneet sekä auringon että veden perheet. Aurinko lupasi rakentaa niin ison puutarhan, että sinne sopisivat molempien perheiden jäsenet. Kun puutarha oli valmis, vesi ja hänen sukunsa - kalat ja muut veden eläimet - koputtivat auringon ovelle. Mutta kun vieraat kävivät sisään, vesi nousi nopeasti auringon ja hänen morsiamensa kuun polviin asti. - Emme taida mahtua, sanoi vesi. - Toki mahdutte, vastasi aurinko. Mutta pian aurinko ja kuu jäivät kokonaan upoksiin. Lopulta niiden ei auttanut kuin kiivetä seinälle, siitä katolle ja lopulta taivaalle, jossa ne tänäkin päivänä ovat. Anniina Wallius, YLE Uutiset (siirryt toiseen palveluun) <<< Elämä vaatii vettä <<< Kun vettä on liikaa Lisää veteen liittyviä myyttejä ja legendoja englanniksi (siirryt toiseen palveluun)