1. yle.fi
  2. Yle Uutiset
  3. Ulkomaat

Venäjän uusi NDP - kaksi askelta taakse, yksi eteen!

Kun nuori Neuvosto-Venäjä aikoinaan opetteli kommunismia, pakottivat vakavat virheet ja kammottava nälänhätä jarruttamaan sosialisoinnin tahtia ja antamaan periksi rahusen kapitalismille. Vuosituhansia vanhan järjestelmän väliaikaiselle käyttöönotolle annettiin uljas nimike Uusi talouspolitiikka, Novaja ekonomitsheskaja politika eli NEP.

Markkinatalouden rajoitettua, väliaikaista soveltamista perusteltiin sillä, että sosialismi saavutettaisiin tehokkaammin sallimalla talonpojille sittenkin hieman omistusoikeutta ja mahdollisuuksia saada voittoa myymistään ylijäämätuotteista.

Nyky-Venäjän poliittiset uudistukset muistuttavat jossain määrin nuoren Neuvostoliiton talousuudistusta. Vuosituhannen alusta saakka Venäjälle on ollut ominaista monien neuvostotyyppisten käytäntöjen uudelleenilmestyminen.

Muodollisesti oppositiolla on toki oikeutensa, mutta käytännössä hallitusta vastustavien poliittisten puolueiden elämä ennen duuman vaaleja on ajettu eläimellisen ahtaalle. Seitsemän prosentin vähimmäisäänimäärä, rajoitettu mielenosoitusoikeus, hallitusta kohtaan kriittisten tiedotusvälineiden painostus, olematon esiintymismahdollisuus valtakunnallisissa tiedotusvälineissä, selvittämättömät murhat jne.

Kunnia murhaajalle! Yksi kummallisimpia ilmiöitä tässä uudessa uljaassa suvereenissa, ylhäältä johdetussa, vertikaalisessa ja absoluuttisessa (Venäjän poliittinen johto käyttää kaikkia näitä tarkennuksia venäläisestä demokratiasta) demokratiassa on nuorisoliikkeiden valjastaminen puolueen ja kansankunnan johtajan vartijoiksi. Neuvostovallan alussa tällaista ilmiötä ei esiintynyt siinä vahvuudessa kuin tänä päivänä. Venäjän suurimmille ylimmän vallan tukemille nuorisoliitoille on annettu valtuudet pilkata, solvata, piinata jopa ahdistella fyysisesti ihmisiä, joista maan johto ei pidä tai joista täytyy luoda iljettävä kuva kunnon kansalaisten mielissä. Tämä virkavallan avoimesti tukema enemmän tai vähemmän kevyen kenttäterrorin ilmentymä alkaa muistuttaa lähinnä kulttuurivallankumouksen aikaista Kiinaa tai mitä tahansa maailmankolkkaa ja aikakautta, missä totuus kiteytyy yhteen hahmoon. Vuonna 2004 Bashkiryan Airlinesin Tupolev törmäsi DHL-kuriiriyhtiön rahtikoneeseen eteläisen Saksan ilmatilassa. Alueen lentoliikennetä johdettiin tuolloin Zürichistä. Vuorossa oli vain yksi lennonjohtaja, tanskalaissyntyinen Peter Nielsen, jonka kohtalokas erehdys johti traagiseen onnettomuuteen. Koneiden törmäyksessä kuoli 71 ihmistä, näiden joukossa pohjoisossetialaisen liikemiehen Vitali Kalojevin vaimo ja kaksi lasta. Kalojevin kaukasialainen sielu ei saanut rauhaa ennen kuin hän omakätisesti murhasi tanskalaissyntyisen lennonjohtajan syksyllä 2005. Hänet tuomittiin yli viideksi vuodeksi vankeuteen murhasta, mutta vapautettiin viime viikolla vain runsaan kahden vuoden istumisen jälkeen hyvän käytöksen vuoksi. Lennonjohtajan murhannut Kalojev sai Moskovaan palattuaan sankarin vastaanoton. Putin-nuoret olivat muodostaneet kunniakujan lentokentältä kaupunkiin johtavalle tielle kantaen julisteita, joissa ylistettiin aikamme sankaria Kalojevia. Kalojevin henkilökohtainen tragedia on kiistaton, mutta hallituksen tukemien järjestöaktivistien tulkinta on perivenäläinen. Venäjän tiedotusvälineet ovat pahimmillaan leimanneet Sveitsin oikeusjärjestelmän epäinhimilliseksi ja venäläisvastaiseksi yleislänsimaisen salaliiiton osaksi, joka tuomitsi sankarin. Sankarin, joka toi oikeutta koko Venäjän kansalle murhaamalla virheen tehneen lennonjohtajan. Tämän ajattelumallin mukaan Kovaljev ei koskaan tehnyt mitään murhaa – Sveitsi ja lennonjohtaja kylläkin ”murhaamalla” 71 ihmistä. Haitanneeko ketään? Käytännössä tilanne Venäjällä on sellainen, ettei Yhtyneen Venäjän asemaa duuman vaaleissa horjuta enää mikään. Lähinnä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen NKP:n valta-asemaa muistuttavassa tilanteessa vain kommunistit ja mahdollisesti Vladimir Zhirinovskin johtama Liberlaalidemokraatinen puolue saattavat saada muutamia edustajia duumaan. Näillä puolueilla todellisten kansalaisoikeuksien ja aidon demokratian vahvistaminen ei ole asialistalla. Mutta mitä väliä sillä on? Tuoreimpien mielipidemittausten perusteella reilu kolmannes venäläisistä on sitä mieltä, ettei koko kansanedustuslaitosta tarvita ollenkaan, jos maalla on vahva johtaja! Näin on ollut ja on monessa muussakin maassa, joissa järjestelmää juhlitaan jopa Olympia-tulen hehkussa. Ei voi välttyä ajatukselta, että Venäjä on ottanut käyttöön Uuden demokraattisen politiikan – kaksi askelta taakse, yksi eteen… Jos sitäkään ja jos se ketään enää kiinnostaa. Tuomo Pesonen, YLE Uutiset,